Maaseudun palveluja on pitkään kehitetty niitä purkamalla. Laajakaista kaikille -hanke on kaivattu poikkeus, johon kannattaa tarttua. Nyt se on Pihtiputaallakin taas järkevää.

Hankkeen toteuttamisessa surkeasti epäonnistunut Verkko-osuuskunta Kuuskaista kuuluu menneeseen ja sen työtä jatkaa maakunnan pohjoisten kuntien omistama Keski-Suomen Valokuituverkot Oy.

Uuden vastuunkantajan voi olettaa hälventävän toteuttamiseen liitettyjä ennakkoluuloja. Luottamusta lisää myös hyvin mietitty linjaus, jonka mukaan asiakkaalle tulee lasku liittymästä vasta sen jälkeen, kun asennustyö on valmis ja sen toimivuus testattu. Nopeiden yhteyksien tarvetta ei kukaan ole tähänkään mennessä kiistänyt, mutta taloudellisen pohjan kestävyyttä on epäilty. Verkkoyhtiön talous muodostuu sitä vahvemmaksi, mitä enemmän siihen saadaan liittyjiä.

Me suomalaiset olemme tunnettuja siitä, että pystymme omaksumaan nopeasti teknisen kehityksen mukanaan tuomat uudet välineet ja toimintatavat. Meillä on ollut kyky synnyttää ennenäkemätöntä tekniikkaa, jolla on ollut valtava merkitys ihmisten keskinäiselle yhteydenpidolle ja lähentymiselle, mutta samalla maiden ja maanosien välisten raja-aitojen madaltumiselle. Amerikkalaisille myyty Nokia on uskomattomista menestyjistä vain yksi.

Mitä Suomesta olisi tullut, jos emme olisi olleet valmiita uhraamaan rahaa ja työtä sähköverkon rakentamiseen. Viidenkymmenen vuoden kuluttua joku kysyy, mitä maaseudustamme olisi tullut, jos täällä ei olisi ollut valmiutta rakentaa nopeita tietoliikenneyhteyksiä ja hyödyntää niiden tuomia mahdollisuuksia ihmisten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin tukemisessa ja maaseutualueiden yritystoiminnan kehittämisessä.

Sähköjohto oli piuha, joka avasi kehitykselle uusia ovia. Valokuitu on monimutkaisempi piuha, jonka avaamia mahdollisuuksia rajoittaa vain sen käyttäjän osaaminen ja mielikuvitus. Etäisyys keskuksista on sivuseikka.