Halpuuttaminen voi olla sanana uusi, mutta merkitykseltään vanha. Se tarkoittaa samaa kuin kilpailuttaminen. Kustannuksia joka portaasta karsimalla tavoitellaan myyntihintaa, jolla saadaan uusia asiakkaita ja vallataan markkinaosuuksia.

Suomalaiset tykkäävät vähintään yhtä paljon kilpailuttamisesta kuin pakkasesta.
Olemme kilpailuttaneet maasta kokonaisia teollisuudenaloja. Uusimpiin päätöksiin kuuluu maineikkaan Arabian keramiikkatuotannon lopettaminen Suomessa.

Pihtiputaalla ja Kinnulassa isot määrät ihmisiä työllistänyt tekstiiliteollisuus lähti jo 1980-luvulla parempien katteiden perässä Portugaliin, Viroon ja Kiinaan.

Mylly pyörii. Kiina alkaa käydä monille aloille liian kalliiksi ja menossa on kuumeinen etsintä halvempien työntekijöiden löytämiseksi.

Peli halpuuttamisen takana on kovaa. Kun lännen tuotemerkkien sisäänostajien silmä välttää, töitä teetetään olemattomalla palkalla, vaarallisissa oloissa ja työajoista välittämättä. Raatamaan kelpaavat myös lapset.

Kiina on tästä hyvä esimerkki. Maaseudun köyhälistö joutuu hakemaan elantonsa tuhansien kilometrien päästä kotoaan, tekee ympäripyöreitä päiviä meille käsittämättömin vaatimuksin ja pääsee katsomaan perhettään pahimmassa tapauksessa kerran vuodessa.

Me ostamme riistämällä aikaansaatuja tuotteita hyvällä omallatunnolla. Ehkä jossain mielen sopukassa kysymme kuitenkin, paljonko melkein ilmaisen tuotteen tekemisestä on jäänyt tekijälle palkkaa.

Sitä ihmetteli kerran yksi vanhempi kinnulalaismies, joka osti Siwassa tarjouksessa olleita kananmunia. Hän siunaili kassalla munien kilohintaa ja epäili, että kanalle siitä ei jää yhtään mitään.

Halpuutus ei auttanut Siwaa. Se joutui jo vuosia sitten nostamaan kädet pystyyn ja lopettamaan Kinnulassa. Nyt Kesko on kaapannut karhunsyleilyynsä koko ketjun.

Maatalouden ammattilaiset tuntevat nahoissaan halpuuttamisen vaikutukset. Heidän tilannettaan vaikeuttaa vielä se, että maitotuotteiden vienti Venäjälle on pysähdyksissä Krimin ja Ukrainan kahnausten vuoksi.

Kauppaketjut vakuuttavat, että hintakampanjat rakennetaan vastuullisesti, eikä niitä maksateta alkutuottajilla. Uskokoon ken tahtoo.

Kahden ketjun käsiin keskittyneellä päivittäistavarakaupalla on niin vahva niskalenkki teollisuudesta ja teollisuudella tuottajista, että reilu peli on kaukana käytännöistä, jotka vallitsevat ahneuden markkinoilla.