Wiitaunionin peilaa hyvin koko kuntakenttää ja itsekkääksi muuttunutta asenneilmastoa. Yhteisistä sopimuksista pidetään kiinni niin pitkään kuin niistä on itselle hyötyä, mutta lopulta jokainen tuijottaa tiukimmin omaan napaansa.

Pihtiputaan valtuusto hyväksyi maanantai-iltana kuntarakennelakiuudistusta koskevassa lausunnossaan selväsanaisen kannan. Sen mukaan alueella ei ole kuntaliitosten tarvetta, vaan kuntalaisten peruspalvelut tuotetaan yhteistyössä naapureiden kanssa.

Samana iltana Viitasaaren kaupunginvaltuusto käsitteli samaa asiaa, mutta hyväksyi kannanoton, jonka mukaan alueen elinvoimaisuuden varmistamisen vuoksi paras vaihtoehto on kuntajakoselvityksen tekeminen kuuden kunnan kesken. Tukea sai myös yhteistyöalueen laajentaminen.

Selvitykseen pitäisi Viitasaaren mielestä ottaa mukaan Pihtipudas, Kinnula, Kannonkoski, Kivijärvi ja Savon puolelta Keitele. Muiden osalta Viitasaaren kannan ymmärtää, mutta Keiteleen pitäminen mahdollisena liitoskumppanina ihmetyttää, koska savolaisnaapuri ei ole ilmaissut halukkuuttaan suuntautua Keski-Suomeen.

Kuntarakenteen uudistamiselle voi ennustaa takkuista tulevaisuutta. Jo lain luonnosvaiheessa valtaosa kunnista käyttää runsaasti energiaa löytääkseen lakiluonnoksesta porsaanreikiä ja poikkeamismahdollisuuksia, joiden avulla niille avautuu tilaisuus päästä pälkähästä ja jatkaa toimintaansa entiseen tapaan.

Tosiasiat on syytä tunnustaa. Kuntien täytyy pystyä vastaamaan toimintaympäristönsä muutoksiin. Politiikka astuu kuvaan siinä, millaisin keinoin ja painotuksin muutoksia tehdään.

Kuntalaisten kannalta ihannetila on se, että vielä toistaiseksi palvelutuotannosta pitkälti vastaavat kunnat kykenevät ratkaisemaan itse rakenteisiin liittyvät ongelmansa ja löytämään tien kohti taloudellisesti ja toiminnallisesti kestävämpää tulevaisuutta.

Jos kunnista ei ole muutoksen toteuttajiksi, siitä päätetään muualla.