Pihtiputaan kunnanvaltuuston kokous nuijittiin maanantai-iltana läpi puolessatoista tunnissa, vaikka asioista keskusteltiin perusteellisesti. Eri mieltä oltiin, kerran äänestettiin, mutta puheenvuoroissa keskityttiin asioihin, ei henkilöihin.

Kunnanvaltuuston kokousta olivat seuraamassa Kinnulan entinen valtuuston puheenjohtaja Ilpo Leppänen ja uutena jäsenenä valtuustoon noussut Tapio Pekkarinen. Miehet ovat tuttu näky kokousyleisön joukossa. Kuinkahan kauan kaksikko jaksaa ajella naapurien kuntakokouksiin, ovat ne Koti-Kinnulan tunnekylläisiin tilaisuuksiin verrattuna niin unettavan asiallista ja tylsää seurattavaa.

Pihtiputaan kunnanvaltuusto ei pässyt ennakkotiedoista poiketen keskustelemaan tilinpäätöksestä. Tuskin edes siitä olisi saatu aikaan suurta draamaa. Pihtipudas selvisi viime vuodesta odottamattoman hyvin, kiitos ylimääräisen valtionavun, jolla valtio pyysi anteeksi suorastaan häpeällistä vetäytymistään Putaanvirran koulun rakentamisen rahoittamisesta.

Kinnulassa tilinpäätös oli jo kolmannen kerran kunnanhallituksen käsittelyssä, mutta vieläkään sitä ei voitu laskea kunnanvaltuuston tarkasteltavaksi.
Viivästyminen liittyy tällä kertaa valtuuston maaliskuiseen päätökseen palauttaa teknisen toimen ja perusturvan menojen ylitykset takaisin lautakuntien ja kunnanhallituksen käsittelyyn. Valtuustoon ne ovat tulossa vasta huhtikuun lopussa, jonka jälkeen kunnanhallitus voi palata uudelleen tilinpäätöksen kimppuun.

Tilinpäätöksen tuominen neljättä kertaa kunnanhallitukseen paljastaa, että kaikki ei ole Kinnulan päätöksenteossa kohdallaan. Jokaisen päättäjän kannattaisi vilkaista peiliin, katsoa hetki itseään silmiin ja kysyä, kuulunko minä toimieni perusteella kuntayhteisön hajottajiin vai yhdistäjiin.

Kinnulassa pitäisi löytää pian takaisin polulle, joka johtaa omasta oikeassa olemisen pönkittämisestä toista arvostavaan asenteeseen ja vähän vieraampienkin mielipiteiden kuuntelemiseen.