MuurasMarketissa oli lauantaina vain yksi puheenaihe, kylän keskustan läpi painellut karhu.

Ensimmäisen toimituksen tietoon tulleen näköhavainnon karhusta teki aamukahdeksan tietämissä Aarre Paananen, joka huomasi Salmenrannantien suunnasta lähestyvän karhun.

Karhu suuntasi peltoaukion yli, nousi Kojolantielle ja jatkoi kohti Lamminmäkeä. Tieltä karhu poikkesi Lamminmäkeä edeltävään alankoon ja jatkoi vanhan Kukka ja Kemikalion rakennuksen ja MuurasMarketin takaa Ristinmäentien suuntaan ja ilmeisesti sieltä hautausmaalle ja kohti Karangan sydänmaata.

Johannnes Rauhala näki karhun kahvipöydässä istuessaan Ristinmäentiellä keittiönsä ikkunasta.

— Olisiko ollut 50-60 metriä matkaa. Karhu kävi kurkistamassa ihan pihapiirissä.

Aarre Paananen lähti autolla karhun perään ja yritti kuvata sitä, mutta ei ehtinyt.

Aarre ajeli kylälle ja tapasi Harjunlinnan pihalla Johanneksen. Miehet miettivät, oliko kyse yhdestä vai kahdesta karhusta. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin samasta eläimestä.

— Karhu juosta lönkytteli pitkin peltoa ja vilkuili sivuille mennessään. Tuli tunne, että se ymmärsi, ettei ole nyt ihan omalla reviirillään, Aarre kertoi.

Karhulla oli ilmeisesti vielä muitakin näkijöitä.

— Jos minä olisin ollut ainoa, kukaan ei olisi varmasti suostunut uskomaan, että karhu liikkuu näin lähellä kylää, Aarre Paananen sanoi.

Aarren lapset Aino (7) ja Väinö Paananen (8) ihmettelivät isänsä aamuista seikkailua, eivätkä olleet tapauksesta moksiskaan.

— Ei tunnu miltään. Eikä pelota yhtään, Aino totesi.

Mirkka Saari ja Seija Määttä haravoivat Mirkan kesäpaikan ja entisen mummolan pihaa. Mirkan mummo Elli Turpeinen piti rakennuksessa kukka- ja kemikaliokauppaa yhdessä sisarensa Martta Korhosen kanssa.

— Kuulimme karhusta, mutta emme nähneet sitä.
Karhun liikkuminen muutaman kymmenen metrin päässä rakennuksen takana ei naisia hätkäyttänyt.

— Eipä se tullut kaveriksi haravoimaan, Mirkan anoppi Seija Määttä nauroi.

Aarre Paanasen aamu oli muutenkin erikoinen. Hän näki alkajaisiksi elämänsä ensimmäisen karhun. Haapajärveltä palattuaan hänellä oli vuorossa katiskoilla käynti.
Pyydyksestä nousi kahdeksankiloinen hauki, suurinpiirtein Ainon mittainen.

— Karhun jälkiä olen nähnyt, kun metsähommissa olen. Tuli mieleen, että voiko olla totta, että keskellä kylää menee karhu.

— Suden jäljet löytyivät meidänkin ikkunan alta viime syksynä. Onko tämä nyt jo normaalia, että pedot tulevat ihan keskelle asutusta, Aarre Paananen kysyy.