Kohuja ilmaantuu aina silloin tällöin. Joko aiheesta tai vähäisemmistä syistä. Kohua voisi luonnehtia lyhytaikaiseksi kiivaaksi mielipiteiden vaihdoksi, joka syntyy jostain hämmennystä ja mahdollisesti pahennusta herättävästä ajankohtaisesta asiasta.
Nykyään tuntuu, että joka viikolla on oma kohunsa. Joko niitä todella nousee kuin sieniä sateella tai sitten kohu-sanan merkitys on lieventynyt ja sitä voidaan käyttää vähäpätöisemmistäkin keskusteluista. Tiedä häntä.
Viimeksi kuulin Hans Välimäen Midhill-ravintolan Facebook-sivulla erään kävijäpalautteen pohjalta syntyneestä kohusta. Kyseisessä helsinkiläisravintolassa vieraillut asiakas valitti sivulle siitä, kuinka 1,5 euroa on kohtuuton hinta vedestä. Välimäki alkoi tykittää takaisin, että kotona on ilmaista mutta ravintolassa ei. Tästäkös Fb-kansa innostui. Millainen reaktio asiakaspalautteeseen!
Kommentointi räjähti ja ylläpitäjät poistivat keskustelun, mikä vain entisestään kaatoi bensaa liekkeihin. Midhillin Facebook-sivuille ja muualle nettiin alkoi ilmaantua vitsikuvia Hans Välimäestä joko vesilasin tai -pullon kanssa. Kohu oli valmis.
Taannoin syntyi kohu Pirkan Fb-sivulla. Silloin suomalaisten tekemissä pilakuvissa Pirkka-tuotteista tulla tupsahteli Robinia ja Tarja Halosta.
Tämä taas lienee saanut alkunsa hevosenlihakohusta. Syy vain jäi aika lailla unholaan kun asiasta uutisoitiin sanomalehtien nettisivuilla, eikä se ainakaan allekirjoittaneelle selvinnyt täysin ikinä.
Mitä tästä voimmekaan päätellä. Ensinnäkin, sosiaalisen median yhteisöllinen voima on valtava. Kun muutama ihminen kommentoi johonkin epäilyttävään juttuun, hetken kuluttua siellä on parisataa muutakin ilmaisemassa mielipidettään.
Toiseksi, suomalaisilla kuluttajilla on suuri tarve tuoda ääntään kuuluville ja kapinoida epäkohtia vastaan. Kun sitä ei uskalleta tehdä naamatusten, sen voi kätevästi hoitaa vaikkapa lärviläpyskässä.
Kolmanneksi, loppujen lopuksi melko mitättömät seikat voivat saada nykyään suunnatonta huomiota. Tavalliset tallaajat tekevät jostain asiasta ison haloon, jota sitten ruoditaan radiossa, televisiossa ja lehtien sivuilla.
Mitä some edellä, sitä perinteinen media perässä.
Itse en ainakaan osallistu kyseisenlaisiin keskusteluihin. Huvittuneena niitä saatan sivusta seurata, mutta en koe minkäänlaista tarvetta lisätä itse vettä myllyyn.
Onhan se toki hauskaa, että ihmiset käyttävät kallista aikaansa erilaisten kuvien ja videoiden väsäämiseen. Ainakin on löydetty eräs vaikuttamisen keino.
Kuitenkin niitä on vielä muitakin.
