Tasavallan presidentiksi ei valita henkilöä, joka ei osaa lähestyä kansaa. Pielavedellä syntynyt Kajaanin lyseon kasvatti Urho Kekkonen viihtyi omiensa parissa, suomalaisessa luonnossa, sen järvillä ja laduilla.
Mauno Koivisto oli tuttu näky lentopallokatsomoissa, mutta myös kentällä yhtenä joukkuepelaajana.
Barack Obaman tavoin Nobelin rauhanpalkinnolla aateloitu Martti Ahtisaari käynnisti maakuntamatkat ja toi presidentti-instituutioon uutta epävirallisuutta. Ahtisaaren rento tyyli ei sopinut kaikille. Sitä jopa paheksuttiin.
Tarja Haloseen saattoi törmätä torilla tai elokuvalippujonossa.
Sunnuntaina Pihtiputaalla vieraillutta rullaluistelun harrastajaa Sauli Niinistöä pidettiin etukäteen jäykistelevänä varsinaissuomalaisena, mutta hyvin hän pärjäsi puttaalaisten kanssa.
Keihäskarnevaaleja seurannut Niinistö nousi lukion pihalla autosta ja huikkasi ensi sanoikseen terve. Vastassa ollut kunnanvaltuuston puheenjohtaja Pekka Sutinen, kunnanhallituksen puheenjohtaja Jani Ylälehto ja kunnanjohtaja Ari Kinnunen kyselivät, miten edetään ja saivat presidentiltä vastaukseksi, että ”mennään vain mahdollisimman epävirallisesti”.
Epävirallinen ote jopa presidentinviran hoidossa puree kansaan, mutta ei riitä suosion ylläpitämiseen. Vahvan talouspoliittisen osaamisen hankkinut Sauli Niinistö on saanut kansan luottamuksen runsaan vuoden kestäneen presidenttikautensa aikana. Hän esiintyy asiakysymyksissä niin, että ihmiset ymmärtävät, mitä presidentti haluaa sanoa. Yksi viesti kansalaisille, maan päättäjille ja talousongelmissa kippuroivalle EU:lle on, että yli varojen voi elää jonkin aikaa, mutta maksun aika tulee eteen jossain vaiheessa.
Helsingin Sanomien teettämän tuoreen kyselyn mukaan melkein 80 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että presidentti Sauli Niinistö on onnistunut tehtävässään melko hyvin tai erittäin hyvin. Toisin on hallituksen laita. Päähallituspuolueiden kansansuosio laskee kuin lehmän häntä.
