Mieleni tekisi valittaa, kun aivoni ajattelevi kaikenlaista. Kun onhan niitä epäkohtia lähellä ja kaukana jos jonkinlaisia.
Mutta sitten miettii niitä hetkiä kun ajelee juttukeikalta lauantai-iltana auringonpaisteessa kotiin päin, kun vapaapäivänä upottaa varpaat kuumaan hiekkaan tai kun nauraa kavereiden kanssa katketakseen, ettei kai sitä oikein viitsi valittaa mistään.
Hetkinen, mitä sitä tulikaan ajateltua. Jonkin täytyy olla pielessä. Ai niin, nyt on kesä. Silloin maailmaa katselee läpi lasien, jotka näyttävät kaiken paljon kauniimpana ja helpompana. Sillä jos talvella tai lokakuisten sateiden valuessa niskaa pitkin minulle annettaisiin tilaa valittaa julkisesti, sen varmasti tekisin. Nyt en halua.
Kesällä kaikki tuntuu kevyemmältä. Tai ehkä tämä on se normaalitila, jos kysyttäisiin vaikka joltain Etelä-Euroopan asukilta. Aurinko paistaa, töiden jälkeen voi käydä rannalla makoilemassa ja kaupasta saa tuoreita kotimaan antimia.
Täällä kun se ei ole jokapäiväistä herkkua. Auringon valo ja lämpö saavat elämän tuntumaan kevyeltä ja leppoisalta, aivan erilaiselta kuin tavallinen arki.
Toisaalta kesästäkin voi saada ongelman itselleen. Pitää nähdä sukulaisia, joita ei muulloin ehdi tavata, tehdä aivan mahtava lomareissu ja muutenkin vain elää paras kesä ikinä. Sitten kun haaveet eivät toteudukaan, harmittaa vain koko kesäkin.
Tällaisten ajatusten uhatessa kehottaisin sulkemaan silmät ja kuvittelemaan syksyistä iltapäivää, jolloin palaa kotiin kahlaten loskassa raskaiden ostoskassien kanssa läpi pimeyden. Kengät ovat litimärät ja huivia täytyy nostella, ettei tuuli tee kurkkua kipeäksi. Yskittää, on kiire, eikä roskia tarkene viedä ulos pelkissä sisävaatteissa. Sitten voi avata silmät. Nähdä ympärillään valoa, vihreyttä ja hymyileviä ihmisiä. Pelkkä oleminenkin tuntuu nautittavalta.
Henkilökohtainen suosikkini on loppukesä. Varsinkin näin yliopisto-opiskelijan näkökulmasta elokuu on paras kesäkuukausi, sillä silloin on viimeiset vapaat hetket ennen opiskelujen alkua ja saattaapa muutama lomapäiväkin ilahduttaa.
Lisäksi kun yleensä kesäkuisina iltoina on saanut nauttia kokonaisista 7 asteen lämpötiloista. Tämä vuosi on toki poikkeus tähän alkukesän helteineen. Elokuussa lämmön saamisesta voi kuitenkin olla miltei varma. Silloin ehkä tällainen vilukissakin uskaltaa pulahtaa järviveteen. Tämä vuosi vain näyttää olevan poikkeuksellinen senkin suhteen, että heitin talviturkin jo kesäkuun alussa. Yleensä kun se on loppukesän heiniä.
Joten ei ressata, ainakin säiden puolesta tämä kesä on ollut paras vähään aikaan.
