Näistä vaihtelevan kuivista, loskaisista ja liukkaista keleistä tuli mieleen, että missä iässä sitä lakkaa innostumasta kuten lapsena ja alkaa masentua olosuhteista.
Eikö se ole pohjimmiltaan asennekysymys, miten ympäristöönsä suhtautuu. Vesisade tarkoittaa kivoja lätäköitä, pakkanen jääpuikkoja, haravoiminen lehdissä piehtaroimista ja lumisade hyviä lumileikkejä.
Usein käy niin, että siitä mistä aikuinen tympääntyy, lapsi innostuu.
Innostumisen kanssa samassa paketissa tulee malttamattomuus. Lumiukkoja pitää joka vuosi alkaa tehdä jo siinä vaiheessa kun mukaan tarttuu vielä mutaa ja mätiä koivunlehtiä.
Katoaako kyky innostua vai tukahdutetaanko se? Tehdäänkö se itse vai onko se jokin sosiaalinen paine – jokainenhan on kuullut sanottavan että koitapa nyt käyttäytyä niin kuin isot pojat/tytöt käyttäytyy.
Mutta pah! Kuka muka ei haluaisi kiertää ensimmäisinä pakkasaamuina kaikkia pinnasta jäätyneitä vesilammikoita ja poksautella kengänkärjellä ohutta jäätä rikki? Minä ainakin, silläkin uhalla että myöhästyn töistä ja kun lopulta sinne pääsen, saan olla loppu päivän märissä kengissä.
Ja eivätkö kaikki aikuiset katso haikeana markkinoiden heliumpallotarjontaa? Jos ensi vuonna löytyy vielä samanlaisia valtavia vaaleanpunaisia kissailmapalloja, ostan sellaisen.
Toisinaan oikein ärsyttää kun ei kehtaa innostua. Uimahallissa ei viitsi ravata vesiliukumäessä eikä laivalla mennä pallomereen. Viimeksi piti ottaa pikkusisaret mukaan että uskalsin mennä uudelle koulunpihalle leikkimään.
Oikeastaan hyvin monet asiat ovat aikuisiällä yhtä hauskoja kuin lapsena, mutta niitä ei syystä tai toisesta tule tehtyä. Esimerkiksi eväsretket.
Kävin eväsretkellä viimeksi viikko sitten kun suuntasimme pienempien sisarusteni kanssa Salamajärvelle.
Kinnulan perämetsissä 8-vuotiaan ajatuksia kuunnellessa ja kuumaa kaakaota hörppiessäni mietin, miten tärkeää on olla utelias ja uskaltaa kysyä.
Kotimatkalla kuulin yhden hyvän kysymyksen puiden juuriin liittyen. Se kuului: ”miten nuo oksat on päässeet tuonne maan alle?”
Ettei arjen ja ympäristön harmaus pääse liikaa masentamaan, yritetään innostua edes välillä.
Ei tehdä siitä niin vaikeaa: nyt on lunta eli tehdään lumiukkoja. Jos lumi sulaa, laitetaan vaan kumpparit jalkaan ja mennään loskaan hyppimään.
Niina Luomala
