Päästä vedettyä Henri Jokela

Väärin kuultu, väärin ymmärretty?

J.Karjalainen lauloi aikoinaan villeistä lupiineista, mutta moni kuuli miehen laulavan villeistä rubiineista. Laulujen sanojen kuuleminen väärin ei kuitenkaan ole niin hämmentävää tai hauskaa kuin oikean keskustelukumppanin sanojen tahaton väärin kuuleminen.

Nimet ovat varmasti yleisimpiä asioita, jotka toinen kuulee väärin. Minä olen monta kertaa vääntynyt Heikiksi tai Harriksi. Kerran nimeni vaihtui myös Henrikiksi, mutta siitä saan syyttää itseäni. Tämä kaikki tapahtui golfkentällä.
Esittelin itseni Henriksi, johon pelikaverini kysyi, kirjoitetaanko se k:lla. Paha vain, että kuulin miehen kysyneen kirjoitetaanko nimeni h:lla.
Hämmentyneenä totesin, että kyllähän se tietysti niin kirjoitetaan.
Pelikierros oli muutenkin mielenkiintoinen, mutta se jääköön toiseen kertaan.

Onneksi väärin kuuleminen on usein harmitonta, ja aiheuttaa ennemminkin huvittavaa hämmentyneisyyttä. Joskus väärät kuulemiset eivät edes sekoita keskustelua mitenkään.
Eräs ystäväni, sanottakoon häntä vaikka Juha-Matiksi, työskenteli huoltamolla niihin aikoihin kun Plussa-pisteet olivat vielä melko uusi keksintö.
Usein asiakkaat varmistivat Juha-Matilta, että kyseiseltä huoltamolta sai Keskon lanseeraamat ostospisteet.
Erään kerran Juha-Matti oli töissä, ja nuha pukkasi päälle. Bensaostoksiaan maksava asiakas varmisteli Plussa-pisteitään niiskuttavalta ystävältäni.
Ykskantaan Juha-Matti kiitti kysymyksestä ja totesi, että ”onhan tuota jo jonkin aikaa ollut”. Hieman hölmistyneenä ja epävarmasti asiakas ojensi ystävälleni Plussa-korttinsa.
Ystäväni oli varma, että asiakas kysyi ”onko teillä flunssaa?”

Lasten kanssa väärin kuuleminen on varsin yleistä, mutta sitäkin hauskempaa. Nelivuotias siskontyttöni katseli venettä, jota tytön isoäidin eno ajoi.
Tyttö tiedusteli, kuka veneellä seilasi.
— Eno-Seppo, kuului vastaus.
Pienen tytön ilme muuttui miettiväiseksi. Ulospäin saattoi kuulla ison hammasrattaan raksutusta.
Tyttö tapaili saamaansa vastausta ääneti, vain huulet liikkuivat. Viimein tyttö sai kakaistua mieltään askarruttavan kysymyksen: ”Kenenkä emo se Emo-Seppo oikein on?”
Lopuksi takaisin lauluihin.
Radiossa melko taajaan soinut brittiläisen Rudimentalin hittikappale ”Not giving in” saa minut aina huvittuneelle tuulelle. Siinä lauletaan aivan selvästi ”nakkivene”.

Henri Jokela

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>