Kinnula ja Pihtipudas ovat parempina aikoina keränneet kohtuullisen pesämunan pahan päivän varalle.
Rahaa saatiin vuosituhannen vaihteessa toteutuneesta Keski-Suomen Valon myynnistä. Osinkojen niukkuuteen kyllästyneet omistajakunnat myivät osakkeensa tuolloin isolta tuntuneesta rahasta Ruotsin valtion omistamalle Vattenfallille.
Pihtiputaalle kauppa toi 73 miljoonaa markkaa, reippaasti yli 12 miljoonaa euroa. Taloustoimiston väki laski, että summa tuotti kunnalle päivässä 6 300 markan korkotulot.
Myyntipäätös oli henkisesti vaikea. Kunnat olivat olleet yhdessä perustamassa menestynyttä maakunnallista yhtiötä, eikä ostajan ruotsalaisuus helpottanut ratkaisua. Aika ajoi kuitenkin läänin alueen sähköistäneen ”Keskivalon” ohi ja sen omistus liukeni ruotsalaiseen vesiputoukseen.
Kotiseudun Sanomissa julkaistussa kunnanvaltuuston kokousuutisessa tunnelmia kuvattiin toteamalla, että Kinnula pisti nimensä kauppakirjaan viimeisten joukossa ”sydän verta vuotaen”.
Toki harmia lievitti se, että kunnan tilille napsahti kerralla 27 miljoonaa markkaa, lähes viisi miljoonaa euroa.
Keski-Suomen Valon myyntituotoilla on ollut käyttöä. Tuorein tapaus löytyy Pihtiputaalta. Kunta olisi ollut pulassa ilman vararahastoa, kun edessä oli uuden alakoulun rakentaminen homehtuneen tilalle. Valtio tylytti kuntaa ilmoittamalla, että se ei tue koulun rakentamista. Niinpä hanke jouduttiin rahoittamaan itse.
Arvelen jokaisen rajaseutujen kunnallispäättäjän heränneen aamuyöllä vähintään kerran hikisenä miettimään, miten kuntien omaisuuden käy liitostilanteissa.
Asiasta on keskusteltu myös täällä. Jotkut kunnista turvautuvat säätiöihin. Meillä niitä ei olla ainakaan vielä perustamassa.
Jokainen kuitenkin tietää, että liitosmyllyssä Pihtiputaasta ja Kinnulasta tulee ennen pitkää keskuskuntien sivukyliä, joiden tarpeet unohtuvat ilman ennakkovarautumista ja erityisjärjestelyjä.
Kuntien johto on hereillä, vaikka ykköstavoitteena pysyy itsenäisyys. Harvinaisen yksimielisiä ollaan siitä, että omat varat halutaan käyttää oman alueen ihmisten hyväksi ja elinkeinoelämän vahvistamiseksi.
Kyse ei ole ihan pienistä summista. Pihtiputaan sijoitussalkun arvo oli tammikuun lopussa 5,6 miljoonaa euroa. Kinnula hallinnoi parin miljoonan rahasäkin lisäksi satojen hehtaarien metsäalaa.
Liitoksista kärsivien kuntien toimet ja asenne ärsyttävät isompia. Pienet eivät ole yhtään ahneempia kuin isot. Tilit ovat tässä suhteessa tasan.
