Toimituksen kesä on ollut pitkä ja helteinen, kun se lopulta pääsi vauhtiin. Töitäkin on tehty hien pyyhkimisen välissä. Muutamia tähdenvälejä on jäänyt mieleen.
Pihtiputaalla on ainakin yksi paikka, jossa helteet eivät ole tainneet haitata. Se on Pihtiputaan kunnantalo, jossa eletään aivan eri vuodenaikaa.
Meiltä lähti heinäkuussa kunnan nettisivujen tapahtumakalenteriin Pihtipudas-Seuran yhteislauluillan aikataulu. Saimme sähköpostiin vastauksen, että kunnantalo on joululomalla.
Entä sitten Kinnulassa? Mitäpä muutakaan kuin sitä samaa vanhaa. Viimeisimpänä tempauksena saatiin kuulla, että uutterasti kaikkia kuntaan liittyviä sotkuja selvitellyt kunnansihteeri/ vs. kunnanjohtaja Henrik Kiviniemi sai kiitokseksi tylynpuoleiset hyvästit.
Kukaan ei ollut viitsinyt ilmoittaa Kiviniemelle, että hänen työsuhteensa päättyykin jo heinäkuun lopussa, vaikka hän oli saanut käsityksen kuukautta pitemmästä siirtymäajasta. Siitä olisi ollut apua uuden kunnanjohtajan sisäänajossa.
Ja mistä Kiviniemi sai tiedon viimeisestä työpäivästään? Yle Keski-Suomen nettisivuilta! Että onnea ja jaksamista vaan uudelle kunnanjohtajalle.
Rakkaat lukijammekin ovat muistaneet meitä kiitettävästi. Tekstaripalstalla oli joku pahoittanut mielensä siitä, kun koko lehti oli täynnä Kinnulaa. Pihtiputaan tapahtumia ei kuulemma uutisoida yhtä paljon.
Ihan oikeassahan tekstarin lähettäjä oli. Nimittäin, jos katsotaan tuota yhtä lehteä, joka ilmestyi Kinnula-päivien jälkeen. Kinnula-päivillä juttuaiheista on jopa ylitarjontaa, joten se lehti on aina täynnä Kinnulan tapahtumia.
Muut 51 lehteä vuodessa eivät sitten olekaan. Pihtipudas on isompi kunta kuin Kinnula, joten sieltä tulee luonnostaan enemmän aiheita. Luulenpa, että tasapaino on lehdessä aika kohdallaan, jos väkilukuja verrataan.
Ja oli se kumpi kunta hyvänsä, täältä lähdetään aina liikkeelle, jos vähänkin syytä löytyy. Muistakaahan siis antaa koko ajan vinkkejä toimittajille.
Ja mitä vielä? No se ainakin, että juttua tarjotaan kovasti lehteen uuden yrityksen aloittaessa taipaleensa, mutta entäs jos firma menee konkurssiin? Siihen loppuivat tiedotukset, eikä haastattelua tahdo irrota. Töiden loppuminen on toki ikävää, mutta ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.
Yrittäminen ei saisi olla niin kuolemanvakava asia kuin se on tuntunut suomalaisille olevan. Siinä ei tehty syntiä eikä menetetty iäksi kansalaisluottamusta tai edes sotilasarvoa, jos liiketoimet eivät sujuneetkaan. Ihan tavallista elämää se vain oli.
