Yksi hallituksen linjauksista on Suomen nostaminen maailman osaavimmaksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä. Komealta kalskahtavan tavoitteen toteuttamiseen on aikaa viisi vuotta. Vastuunkantoa helpottavat ensi kevään eduskuntavaalit, joiden jälkeen hallitus vaihtuu. Hötäkässä tuppaa käymään niin, että uusia linjauksia kirjattaessa entiset unohtuvat.
Koulutuksellisen tasa-arvon idea oli yksi laajan hyväksynnän saaneita arvoja sotienjälkeisessä Suomessa. Tuhannen työttömän tohtorin maassa asuva vanhempi ikäpolvi muistaa vielä, miten harvalle maaseudun nuorelle avautui väylä keskikouluun ja lukioon, puhumattakaan yliopistosta.
Korkeammat opinnot jäivät monen kohdalla haaveiksi, kun vanhemmilla ei ollut varaa tai halua maksaa lukukausimaksuja ja vieraalla paikkakunnalla asumisesta aiheutuneita kustannuksia.
Lähemmäksi koulutuksellista tasa-arvoa päästiin keskikoulujen, peruskoulu-uudistuksen ja tiheän lukioverkon ansiosta. Omassa lukiossa on opiskeltu Pihtiputaalla vuodesta 1967 ja Kinnulassa vuodesta 1986.
Kuntarakenteisiin syvälle pureutuva sote-uudistus näyttää katkaisevan kärjen kuntaliitoshankkeilta. Helpotuksen huokausta ei kannata silti päästää. Seuraava tunteita nostattava taistelu käydään todennäköisesti lukioista. Lukio on sijaintikunnalleen merkittävä saavutettu etu, joten siitä luopuminen tuntuu vaikealta. Lukiota pidetään elinvoimaisen kunnan mittarina.
Maaseutulukioita uhkaavat säästöt, pienenevät ikäluokat ja ammattikoulutuksen suosion nousu. Moni lukio on lopetettu tai lopetusuhan alla. Meillä ei niin pitkällä vielä olla.
Kinnula aikoo pitää lukionsa ja Pihtiputaan lukiossa on ensi syksystä alkaen tarjolla viisi linjavaihtoehtoa.
Lukio on usein sijaintikuntansa ainoa toisen asteen oppilaitos ja siten tärkein väylä jatko-opintoihin.
Miten tavoitetta osaavimmasta kansakunnasta tukee lukioverkon harventaminen ja tuhansien nuorten opintopolun vaikeuttaminen?
