Keski-Suomen työttömyys oli vuoden lopussa lähes 18 prosenttia, vain prosenttiyksikön historiallisesti synkintä työttömyysaluetta Kainuuta parempi. Kinnulassa työttömyys kipusi yli 20 prosentin ja Pihtiputaallakin ylitettiin 18 prosenttia. Työ- ja elinkeinoministeriö laski työttömien suomalaisten määräksi 363 000. Tilastokeskuksen laskuoppi tuotti 232 000 työtöntä.

Työttömyys on liian korkea, käyttipä perusteena kumpaa tilastoa tahansa. Lukueroista huolimatta tilastot paljastavat saman suunnan: työttömyys kääntyi vuoden lopussa nousuun.

Jo vuosia on toitotettu, miten tärkeää uusien yritysten aikaansaaminen on työpaikkojen synnyttämisessä. Tärkeä osa viestiä on ollut, kuinka kolmatta sektoria tarvitaan avuksi työllistymismahdollisuuksien lisäämisessä.

Mitä on tapahtunut? Vastakkaisista puheista huolimatta byrokratia lisääntyy ja kieltolinja tiukkenee. Hyvä yritysidea ja kyky toteuttaa se ei riitä menestymisen avaimeksi, vaan liian moni aloittava yrittäjä kompastuu jo alkumetreillä lupa- ja maksuviidakkoon.

Esimerkki kestämättömäksi muuttuneesta tilanteesta löytyy Pihtiputaalta, jossa 17 vuotta toiminut yhdistys Viitaseudun Kumppanuus on etsinyt keinoja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseksi. Kumppanuuden ansiosta moni on saanut katkaistua työttömyysputkensa ja päässyt ainakin hetkeksi työelämän syrjään kiinni.

Uusi vuosi toi uudet lait ja käytännöt. Niiden piti helpottaa työllistämistä, mutta ne ovat toimineet päinvastoin. TE-keskukset ovat vetäneet rahoituspäätösten teon maakuntakeskukseen ja ratkaisut viipyvät viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Päätöksistä heijastuu tietämättömyys paikallisista oloista ja välinpitämättömyys ihmisten hädästä.

Uusien sellutehtaiden odotetaan auttavan taloutta nousuun. Jätti-investoinnit eivät kuitenkaan ratkaise työttömyyttä. Työelämän tavoin yhteiskunnan on joustettava ja raivattava tilaa yrittämiselle ja työllistämiselle. Työttömyys nousee, koska työpaikkoja on liian vähän.