Lukijalta Lukijalta

Metsällisiä muisteluksia 40 vuoden takaa

Nyt kun olen hypännyt lavulta sivuun, kuten edesmennyt metsätyönjohtaja Matti Castrén sanoi jäädessään eläkkeelle, ajattelin muistella metsämiestaivaltani Pihtiputaalla.

Evon metsäopiston ensimmäinen kolmivuotinen kurssi päättyi 23.4.1975. Kurssi alkoi 1972 ja läksin kotoani Vieremältä iltajunaan Lahtea kohti sinä iltana, kun Lasse Virén kaatui Mynchenin kympillä. Hakupaperit olin laittanut maaliskuulla Lappeenrannan ja Putaan metsänhoitoyhdistyksiin. Molempiin tulin valituksi ja alkoi pähkäily kumpaanko mennä.

Pihtipudas veti pidemmän korren, koska vaimoni sukulaisia oli Nivalassa ja minun kotipaikkani oli Vieremällä. Vappuna 1975 lähdettiin Martinlaaksosta Pihtiputaalle vaimoni ja heinäkuussa syntyvien kaksoistyttärien kanssa. Muistan ilman olleen liki helteinen. Lunta ja räntää tuli sitten myöhemmin toukokuussa. Olisiko ollut 4. tai 5. päivä toukokuuta, kun tapasin yhdistyksen puheenjohtajan Heikki Aurasmaan (senior). Käteltyämme hän kysyi: ”Onko pojalla autoa.” No, kulkupeli oli vanha Cortina, mutta kyllä silläkin maisemat vaihtuivat.

Lähdin Veistolan Erkin kanssa Kuljunperälle, missä olivat taimikonhoitoa tekemässä Holmin Eino ja Kauppisen Jorma. Siitä alkoivat metsänhoitotyöt. Taimia jaettiin mm. Kumpulaisen Veikon kuorma-autolla pitkin Korppista, Liitonjokea ja Peninkiä. Yritin muistella, mihin taimia jätetään, kun tarkastin viljelyjälkeä ja keräsin kuokkia.
Viljelyn jälkeen alkoivat taimikonhoitotyöt. Metsureita oli toistakymmentä, ja oli kyllä säpinää elämässä, kun vanhat toimihenkilöt lähtivät kesälomalle ja kaksi tyttövauvaa kotona.

Työmaakartat olivat tilan rajaviiva ruutupaperilla ja siihen hahmoteltu työkuvio. Metsurit tunsivat pitkälti pitäjää ja tämä helpotti asioiden hoitamista suuresti. Siitä se alkoi. Toimisto oli Matkahuollon alakerrassa. Pieni tila, jossa vielä ”kessuteltiin”, joten ilma oli aika-ajoin sakeaa. Työkavereinani olivat Veistolan Erkin lisäksi Esko Turpeinen ja Paavo Vainio. Esko Halla-aho tuli remmiin pari vuotta myöhemmin. Toimistoista vielä, että 1977 yhdistys osti toimistotilat Tahkonpolulta ja 1982 toimisto siirtyi nykyiselle paikalle.

Leimaus oli varmaan eniten aikaa vievää puuhaa 1970-80-luvuilla. Leimikot rajattiin viilupuin ja pääsääntöisesti harvennukset vielä merkittiin leimakirveellä. Nykyaikana voidaan ajatella, että oliko tuossa touhussa mitään järkeä. Se oli sitä aikaa. Tarkinta tämä työ oli ehkä Ylisillä, missä Arvo otti rinnankorkeusläpimitan lomakkeelle. Joskus valintatilanteessa kahden puun välillä leimattiin isompi ja Arvo totesi: ”Isännän puu, otetahan pois.”

Joskus oltiin huolissamme, riittääkö puu ja loppuuko metät Pihtiputaalla. Vielä 70-luvulla oli melkoisesti vajaapuustoisia, vanhoja kuusikoita, joita uudistettiin. Soita on ojitettu ja taimikoita on hoidettu, metsiä on harvennettu ja lannoitettu. Näillä toimilla on keskimääräinen hehtaaripuusto saatu nousemaan noin 70 motista yli 100:n kuution.

Vuonna 1983 oli valtakunnallinen lannoituskilpailu ja bussilastillinen parhaita pääsi Kemiran kustantamana viikoksi Saksaan. Saarisen Ville ja minä laadimme sen verran hankkeita, että pääsimme mukaan. Viikko reissattiin huhtikuisessa Saksassa. Matka päättyi Hampuriin, ja pitihän sitä käydä poikien mukana Reeperbahnilla. Siitä ei tämän enempää.

Puunostajia oli 1970- ja 1980-luvuilla eri määrä kuin nykyään. Oli Pohjanpuu, Metsäliitto, Enso-Gutzeit, Rauma Repola, Yhtyneet Paperitehtaat, Tehdaspuu ja Sahojen Puu. Niemenharju oli paikallisena puunkäyttäjänä yksi ostajista.

Fuusioita on tapahtunut ja nimet ovat muuttuneet. ”Mehtäherroja” oli silloin ehkä enemmän kuin ”oikeita immeisiä”. Ensimmäinen tietokone mhy:lle hankittiin ehkä 1985, Mikro-Mikko 2. Hinta vermeineen noin 100 000 markkaa. Sen jälkeen koneita piti hankkia muutaman vuoden välein, kun ohjelmat vaativat lisäkapasiteettia. SilvaDatasta sanottiin aina, että kyllä ohjelma ”pyörii” vanhassa koneessakin, mutta mitään ei tapahdu.

Autopuhelimet hankittiin kai 1991 ja hinta oli muistaakseni 6 000 markkaa puhelimelta.

Maailma kehittyi, motot tulivat metsiin ja metsureita on nykyään vain raivaussahatöissä ja metsän viljelyssä. Eipä sinne hakkuupuolelle taida monikaan kaivata.
Vielä henkilöitä mhy-historiassani. Hallituksen puheenjohtajina olivat Heikki Aurasmaa, Paavo Tunkkari, Kalle Heikkilä, Ville Pasanen, Martti Koljonen ja Risto Aulin. Kollegoiksi tulivat Erkin, Eskon ja Paavon jäätyä eläkkeelle Jaakko Kaipainen, Mika Marin ja Jouni Myllylahti.

Metsureista mainitsen osan. Muodostui työpareja: Juhani Kananen ja Martti Paananen. Jussi poistui keskuudestamme 1988 saappaat jalassa verisuonen katkettua päästä ollessaan hakkuilla kunnan maalla Paloniementien varrella. Martista aika jätti paljon myöhemmin.

Oli Jorma Kauppinen ja Martti Kinnunen. Martin lähdettyä motohommiin Metsäkolmiolle tuli tilalle veljensä Mikko. Siinä oli semmoinen pari, josta totesin, että yritä kertoa asiasi, kun Mikko hopottaa koko ajan ja kaima ei kuule. Jorman toisen korvan kuulo on huonontunut pyssyillä paukutellessa.

Mikon tilalle tuli Paanasen Olavi. Pojat ovat olleet ansaitsemallaan eläkkeellä jo vuosia. Sitten oli mm. Virosen Heimo, Saastamoisen Mauri, Pulkkisen Osmo ja nuoremmasta kaartista mm. Männikön Oiva.

Vuoden 2006 alkupuolella tuli Mikkosen Keijo puheille ja kertoi, että Metsäkolmiolla olisi työpaikka meikäläiselle, jos vaan hennoisin lähteä yhdistykseltä. Asiaa piti pyöritellä mielessä viikkotolkulla.
Olin niin mhy-mies ja 31 vuotta tuli työrupeamaa täyteen. Vähän aiemmin oli yhdistyskentässä tapahtunut ensimmäinen fuusio ja oltiin osa isompaa metsänhoitoyhdistä. Ei ollut enää sitä (iki)omaa mhy:tä ja ehkä se vaikutti päätökseeni vaihtaa työnantajaa.
Elokuun alussa siirryin Metsäkolmiolle ja eläkkeelle jäin marraskuun alussa tänä vuonna.

Näin jälkikäteen ajateltuna uskon tehneeni oikean valinnan. Oli mielenkiintoista toimia erilaisessa toimenkuvassa, ja aina muutos antaa lisää puhtia. Sain toimia monen kunnan alueella Äänekoskelta Pyhäsalmelle, Kinnulasta Keiteleelle, ja voin sanoa, että metänomistajat ovat naapurikunnissakin yhtä mukavia kuin Putaalla.

Yksi yhteinen asia metsissä on se, ettei taimikoita aina ole jaksettu hoitaa, vaan nuoria taimikoita on pusikon vallassa mielestäni liikaa.

Lopuksi haluan esittää kiitoksia. Ensimmäisenä ehdottomasti metänomistajat, seuraaviksi kollegat ja sidosryhmien edustajat. Metsäkolmion työajalta aloitan johtoportaasta eli peräkammarin (työpöydät takahuoneessa) pomoista Mikkosen Pasista ja Keijosta.

Tiedän tulkinneeni Keijon antamaa ostohinnastoa usein vähän väljästi ja ostaneeni ”kallista” puuta. Joskus tuli toteamus: joudutaankohan noiden puiden mukaan pistämään muutama euro omaa rahaa, kun ne luovutetaan eteenpäin. Siinä oli sopivasti palautetta.

Sitten motomiehet, ajokonemiehet ja automiehet. On ollut kurjiakin leimikoita korjata, joskus ovat olleet kääntöpaikat ja tiet surkeita automiehille, mutta laatuporukalla on haasteista selvitty.

Erityiskiitokset annan toimiston rouville. Iso ukkoporukka tarvitsee jonkinlaisen ”äitihahmon”, jolle voi työasioiden lisäksi puhua huolista, murheista ja tietysti iloista ”siviilin”puolella.

Toivotan kaikille Hyvää Joulun Odotusta ja menestystä omissa askareissa.

Pidetään taimikkomme kunnossa!

Mehtosen Jorma

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>