Lukijalta Lukijalta

Tervehdys teille sinne koti-Suomeen

Joulu lähestyy ja kiireet ihmisille sen myötä. Kaupat ovat täynnä rihkamaa ja tuhannen sortin suklaata. Suklaatehtaat käyvät kuumana.

Ihmiset tekevät velkaa, että saavat lasten toiveet toteutettua ja maksavat sen jälkeen lainaa vuoden päivät, kunnes tulee seuraava joulu ja taas sama jatkuu.

Loppiainen on suurin juhlapäivä. Silloin Itämaan kuninkaat tuovat lahjoja. Ratsastavat kameleilla ja heittävät makeisia väkijoukkoon tuhansia kiloja. Illalla tontut nousevat narutikkaita myöten ikkunoista sisälle ja vievät lapsille lahjat heidän nukkuessa.

Kuninkaita on kolme: t Balthasar, Melchior ja Caspar. On siinä ihmisillä katsomista kaupungilla, kun kuninkaat istuvat kamelien selässä ja heittävät makeisia väkijoukkoon. Vanhemmat nostelevat pieniä lapsiaan kuninkaitten syleiltäviksi. Tästä jää mukavat muistot lapsille, niin on itsellenikin lapsuuden jouluista jäänyt.

Pukki tuli, mutta niitä lahjoja ei sillä ollut meille jakaa. Muistan, että kerran sain kummini kutomat lapaset ja kerran räsynuken. Kerran taas Aino-sisko oli ostanut minulle joulukuuseen ripustettavan pallon, mutta kun aukaisin paketin niin se oli rikki.

Mutta lahjat eivät olleetkaan niin tärkeitä. Joulu itsessään oli tärkeä. Ennen joulua pidettiin koulussa kuusijuhla. Teimme sinne ohjelmaa ja paikalle tuli jokainen kynnelle kykenevä. Riihelän tyttäret olivat leiponeet pullaa ja jokainen meistä sai yhden pullan. Voi sitä riemua.

Kun kävimme viime kesänä Kinnulassa, Hiilingillä pidettiin tervekirkko, en nyt muista oikeaa nimeä. Paikka oli mieleenjäävä. Tuli läheinen yhdessäolon tunne.
Kirkossa istutaan erillään, eikä siellä synny samaa kontaktia.

Sitten oli järjestetty kotakirkko Urpilan sydänmaille. Urpilan ”tytöt” olivat leiponeet sinne pullat, piiraat ja kakut. Mikko ja Esko keittivät kahvia nokipannulla. Elina-pappi luki raamattua. Metsän puut säestivät virrenveisuuta. Tällaista ei saa kokea muualla maailmassa.

Nyt minulla on kinnusille uudenvuoden toivomus. Sellainen, että joku, jolla on hevonen, tekisi hevostaksin ja sellaiset kojun, että mahtuisi vaikka kymmenen ihmistä istumaan.

Se maalattaisiin sisältä ja ulkoa ja laitettaisiin kardiinit ikkunoihin. Materiaalin täytyisi olla kevyttä ja kestävää.

Kojun voisi nostaa rattaiden tai jalasten päälle, aina sään mukaan.

Hevostaksilla pääsisi kirkkoon, kauppoihin, häihin ja kesällä turistiajoon. Kinnulasta löytyy miehiä, jotka osaisivat tällaisen tehdä. Onnea matkaan!

Toivotamme sukulaisille
ja tutuille Hyvää Joulua
ja Onnea Uudelle
Vuodelle 2016!

Sanni ja Bengt
Vesterholm
Espanja

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>