Taas on se aika,
jolloin jokin tuntemus
hiljentää ja herkistää.

Olisinko lumikki,
tuhkimo vai ruusunen
kenen asussa
parhaiten mieleni viihtyisi.
Olisinko pikku myy ja pääsisin
Muumimamman helman suojaan,
aina kun jokin
kovasti askarruttaa mieltäni.
Etsisinkö
hyvän haltijan kuusimetsästä
joka kertoisi kaiken menevän hyvin,
heilauttaisi taikasauvaansa
ja sanoisi, ihan kaiken.
Uskoisinko sittenkin pieniin tonttuihin,
lentäviin poroihin rekineen.
Uskoisinko joulupukkiin ja muoriin.
Suljen silmäni
ja ajatuksin vierailen kaukana.
Tunnen piparien ja kuusen tuoksun.
kynttilän liekin lepattavan lämmön,
keijutkin varmaan tanssivat jossakin.
Kun taivaan enkelien
kuorolaulu peittää
joulupaperin salaisen rapinan,
kuulen äidin ja isän
kuiskailevan jossakin.
Sisälläni tunnen lapsen riemun,
viattoman uskon,
hetket jotka silloin joskus elin.
Näin saan uskoni takaisin kaikkeen.
Jään tähän hetkeen
ja teen joulun sydämeeni.

Hyvää joulua kaikille.

Vuokko Suominen