Kattohaikara Joppe ehti ilahduttaa tuttavallisella tepastelullaan pihtiputaalaisia ja lopulta mediabuumin jälkeen muitakin suomalaisia syksyn ja alkutalven aikana Elämäjärven maisemissa.
Ikävästi voimalinjoihin päättyneissä Jopen seikkailuissa oli kaikki perinteisen draaman ainekset: yllättävä kohtaaminen, jännittävä odotus ja surullinen loppu.
Elämäjärveläiset koettivat pelastaa haikaran paukkupakkasten kynsistä Pentti Hytösen johdolla. Lintua ruokittiin ahkerasti ja sitä yritettiin houkutella sisätiloihin. Kaiken aherruksen keskellä Jopesta tuli hoivaajilleen kuin vaivihkaa rakas lemmikki.
Kohtalo oli julma, kun Pohjolan pakkasiin unohtunut haikara saikin surmansa ihan muusta syystä kuin kylmän kangistamana.
Pentti Hytönen kertoi Ylen Keski-Suomen radion haastattelussa, kuinka he olivat yrittäneet antaa linnulle sydänhierontaa puolen tunnin ajan, mutta mikään ei auttanut.
Haastattelu päättyi liikutukseen, kun Pentti lausui värssyn Kai Hyttisen sävelmästä ”Kurki”, johon Vexi Salmi on tehnyt sanat. Laulu kertoo jäiseltä suolta talveksi latoon pelastetusta linnusta.
”Ei vapaata vangita voi, me kumpikin tiesimme sen. Sinitaivaalla korkeuksissa sinun laulusi vapaana soi.”
Jopen lähtö oli Pentille kova pala, ja niin se tuntui olevan some-viesteistä päätellen myös monelle muulle haikaran vaiheita seuranneelle.
Näin Jopen itsekin läheltä ja ymmärrän hyvin, että siihen oli helppo kiintyä. Olihan se hauska kaveri keekoillessaan pitkine jalkoineen ja nokkineen Koskelan pihalla.
Asiantuntijat korostivat Jopen menehtymisen jälkeen, ettei eläimiä pidä inhimillistää liikaa. Niillä ei ole samanlaisia tunteita kuin ihmisillä, eikä eläin voi esimerkiksi kostaa huonoa kohteluaan.
Varmasti näin onkin, mutta meidän seitsemänvuotiaassa Pössi-kissassamme on tapahtunut viime aikoina selvästi joitakin muutoksia, joita joku voisi kutsua vaikka lisääntyneeksi kiintymyksen osoitukseksi.
Aloimme vaimon kanssa ihmetellä, miksi Pössi alkoi nukkumaan mentäessä tunkea itseään tyynyjemme väliin. Se asettui kehräämään ikään kuin yöpuulle. Koko yötä kissa ei malttanut siinä olla, mutta tuntuihan tuo manööveri hassulta, kun ennen ei ollut moista tapahtunut.
Meitä on huvittanut myös se, että Pössistä on tullut saunakissa. Pössi kävi ensin kurkistelemassa ja naukumassa muutaman kerran saunan oven alta, ja nyt se on ruvennut kiipeämään lauteille asti. Löylynheittoa Pössi sentään vielä karsastaa. Se saa jalat alleen, kun kiuas sihahtaa.
Onkohan Pössi huomannut, että ovat lapset lentäneet pesästä ja hänen on aika ryhtyä enemmän perheenjäseneksi?
