Niin on vuosi taas lopuillaan ja on aika hiljentyä pimeään talveen valoa luovan juhlan, joulun viettoon.

Tuntuu, että nykyään ihmiset ovat kovin kaukana toisistaan ja toistensa maailmoista, mutta vielä on yksi, joka yhdistää melkein kaikki suomalaiset. Se on joulun viettäminen.

Yhdelle se on ennen kaikkea vapahtajan syntymäjuhla, toiselle tauko raskaan työn raadannasta, kauniiden koristeiden ja leivonnaisten juhla tai harvinainen mahdollisuus olla perheen kanssa.

Oli syy mikä tahansa, Suomi hiljentyy muutaman päivän ajaksi ja pitkienkin matkojen päästä tullaan kokoontumaan kotiin. Ollaan rakkaiden kanssa ja syödään hyvin.

Monet juhlapyhät ovat kuplivaa riemua, mutta jouluna tärkeintä on rauhoittuminen. Se voi olla vaikeaakin, kun juoksemme loputtomassa vaatimusten oravanpyörässä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Siksi olisi tärkeää kerrankin aidosti hiljentyä.

Se ei tarkoita tuppisuuna hartaana istumista, vaan sitä, että istuu alas ja on aidosti läsnä tärkeiden ihmisten kanssa. Tekee kaikkia niitä asioita, joille ei muuten ole aikaa. Koristelee yhtä piparia vartin, askartelee omat kaunistukset kuuseen tai katsoo neljä jouluelokuvaa putkeen.

Tärkeintä ei ole suoritusten määrä, vaan aivan erilainen luksus. Ajan antaminen tekemiselle ja ihmisille, mikä ei muuten ole aina mahdollista.

On kaksi tapaa elää: jokoniin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, ettäkaikki on ihmeellistä. Jos arkielämässä on vaikea löytää sitä ihmeellisyyttä, voi olla helpompi löytääjoulun ihmeitä.

Nuo ihmeet välttämättä ole aina kovin suuria tapahtumia. Pari vuotta sitten minun joulun ihmeeni oli se, kun tämmöinen mämmikoura sai Fazerin levyistä rakennettua suklaatalon ja se pysyi pystyssä.

Jouluaaton taianomaisessa tunnelmassa ihmeitä on helppo löytää. Lanttulaatikko maistuu maukkaammalta kuin muina päivinä, eikä suklaan syöminen aiheuta vähäisintäkään omantunnon pistosta.

Tänä vuonna saadaan toivottavasti nauttia lumisesta joulusta.

Lunta on ainakin tullut enemmän kuin viime vuosien joulukuukausina yhteensä. Kylillä kävellessä on joskus saanut tarpoa pienessä hangessa ja auto on hautautunut kinosten alle, mutta se ei haittaa.

Jos nykyään enää vain lauluista tuttu valkea joulu olisi täällä.

Siinä olisi todellista joulun ihmettä.