Kirjoittajalta Krista Herranen

Olen jo pitkään halunnut kuvata Roihuvuoren kirsikkapuiston kukkia. Kirsikkapuut ovat kukassa vain ohikiitävän hetken ajan, joten aikaa ei ole liikaa. Tänä vuonna päätin niitä kuitenkin kuvata. Pahin koronapaniikki oli toukokuun...

Kirjoitin viisivuotiaana runon. Käydessäni Pihtiputaalla äiti melko usein joko muistelee runoa tai kaivelee taitellun paperin laatikosta ja lukee sen ääneen. Siinä ei ole sisällöllisesti juuri päätä tai häntää ja kirjaimetkin...

Minä rakastan musiikkia. Viime vuosien huviani on ollut laatia musiikkipalvelu Spotifyyn listoja, joihin lajittelen suosikkihittejäni julkaisuvuoden mukaan. Listahittien lisäksi kuuntelen musiikkia laidasta laitaan. Minuun...

Koronakriisi muutti hetkessä elämämme täysin. Yhtäkkiä kansakunnan sankareita ovat ne, jotka pysyvät kaikkein tiiviimmin neljän seinän sisässä. Salille treenaamaan menevät ovat itsekkäitä omaan napaan tuijottajia, jotka viis...

En tarkalleen muista, miten päätin edellisen pakinani. Ymmärsin tuolloin kuitenkin olla jättämättä lopullisia hyvästejä, koska jätin mielessäni avoimeksi mahdollisuuden, että palaisin vielä kirjoittamaan tähän lehteen. Ja täällä...