Eräät innostuivat vaalikampanjan aikaan muistelemaan, kuinka heidän nuoruudessaan presidentinvaaleissa valittiin aina uusi Kekkonen. Sanat presidentti ja Kekkonen tarkoittivat samaa.

Minä en sentään pitänyt Urkkia kuolemattomana, mutta moni muu asia tuntui nuorukaisesta ikuiselta. Oli täysin mahdoton ajatus, että jonakin päivänä ei olisi Neuvostoliittoa ja itäisen Euroopan satelliittivaltiot pääsisivät vapaaksi kommunistidiktatuurin ikeestä.

Samoin ajattelivat tietenkin lähes kaikki muutkin maamme päättäjistä alkaen. Jopa presidentti Kekkonen oli kuulemma alistunut uskomaan, että itä tulee viemään voiton lännestä aatteiden taistossa. Hän ei ehtinyt näkemään, kuinka siinä kävi. Berliinin muuri murtui kolme vuotta Kekkosen kuoleman jälkeen.

Viime viikon maanantaina tuli kuluneeksi 10 316 päivää siitä, kun itäsaksalaisille annettiin puolivahingossa lupa mennä vapaasti Länsi-Saksan puolelle. Ihmiset alkoivat heti hakata rikki Berliinin muuria. Sitä oli alettu rakentaa 10 316 päivää aiemmin.

Muuri oli siis pystyssä vähemmän aikaa kuin sen murtumisesta on nyt kulunut päiviä, vaikka ikuisena taisi moni pitää sitäkin kansojen vankilan symbolia.

Amerikassa presidentti Trump on rakentamassa muuria Meksikon rajalle. Siitä on valmiina vasta pieniä pätkiä ja aika näyttää, ehtiikö siitä kuinka paljon edes valmiiksi ennen kuin Trumpin nelivuotiskausi tulee täyteen. Trumpin jättihanke on toki Berliinin muurin vastakohta. Sillä pyritään estämään ihmisten pääsy maahan.

Tietenkin maailmanhistoria on tulvillaan suuruudenhulluja kuvitelmia. Ikuiset valtakunnat ovat sortuneet Roomasta alkaen. Neuvostovalta kesti 74 vuotta ja Hitlerin unelma Natsi-Saksan Tuhatvuotisesta valtakunnasta surkeat 12 vuotta.

Euroopan Unionin voi ajatella syntyneen vuonna 1951, jolloin perustettiin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, mutta tuskinpa moni edes kuvittelee EU:n olevan ikuinen, sen verran mahdottomalta ajatus on pitkin matkaa tuntunut jäsenvaltioiden jatkuvien erimielisyyksien takia.

EU:han ei sitä paitsi ole valtakunta, vaikka jotkut ovat sitä siihenkin suuntaan työntäneet ainakin löyhemmissä liittovaltiohaaveissaan.

Ihmisen osuus maapallon historiassa on niin mitätön, että tuhatvuotinen valtakuntakin on säälittävää ininää. Nykyihminen kehittyi yli 100 000 vuotta sitten ja varhaisin korkeakulttuuri 5 500 vuotta sitten. Se asettuu oikeisiin mittasuhteisiin, kun muistetaan, että elämä sai alkunsa maapallolla neljä miljardia vuotta sitten.

Luulisi ihmisen siis oppineen, ettei mikään ole ikuista. Ei edes Paavo Väyrynen.