Pihtiputaan lukio ui vastavirtaan maaseutulukioiden oppilasmäärän kehityksessä.
Täällä oppilasmäärä on noussut, kiitos onnistuneiden linjavalintojen, niiden eteen tehdyn markkinoinnin ja hyvän huolenpidon oppilaista.
Menestyksestä kiitettiin marraskuun alussa eläkkeelle siirtyvää rehtoria Pentti Räisästä, jonka harteilla lukion
johtaminen on ollut vuodesta 1985.
Pentti Räisänen on yksi Puolangalta Pihtiputaalle 1980-luvun alussa muuttaneesta kolmikosta, jonka vaikutus kunnan kehitykseen on iso. Trioon kuuluivat Räisäsen lisäksi Martti Karjalainen ja liian varhain joukosta poistunut Antti Heikkinen. Tuleva rehtori Markku Piippo on kotoisin Outokummusta Pohjois-Karjalasta.
Biologian ja maantiedon lehtoriksi 1982 valittu Pentti Räisänen istutettiin rehtoriksi, kun lukiokokeiluihin innostunut Ilpo Kekkonen lähti Tikkakoskelle.
– Koulutoimenjohtaja Väinö Kiljala kävi lankapuhelimellaan läpi kaikki muut vaihtoehdot ennen kuin soitti epätoivoissaan minulle ja kysyi, suostunko rehtoriksi.
Räisäsen uraa läksiäisissä muistellut kunnanhallituksen varapuheenjohtaja Kari Parkkonen seurasi läheltä rehtorin työtä sivistyslautakunnan johdossa.
– Maaseutulukioissa oppilasmäärät ovat laskeneet, mutta eivät Pihtiputaalla, Parkkonen sanoi ja kysyi miksi?
– Lukio on kaukana isoista kaupunkilukioista. Sivistystoimen hallinto on aina kyennyt rekrytoimaan erinomaisen opettajakunnan kouluihin ja lukioon. Luottamushenkilöiden keskuudessa tuettiin lukion kehittämistä. Ja meillä on ollut lukiossa ennakkoluuloton rehtori, joka ei ole kysellyt, hyvejääkö tuota.
Parkkonen kuvasi Räisäsen aikaa tehokkaaksi.
– Sanavarastoosi eivät ole kuuluneet suomalaiset perisanonnat jospa se siitä, no kuulostellaan, no antaa olla, soitellaan joskus, ei se onnistu. Sen sijaan siihen kuuluvat sanonnat eiköhän me tämä hoideta, kokeillaan uusiksi ja kyllä se vielä onnistuu. Luonteesi on periksiantamaton ja muita kannustava.
Pentti Räisänen ei muista aamua, jolloin hänestä olisi tuntunut ikävältä lähteä töihin.
– Siihen on kolme tekijää. Tämäkin läksiäistilaisuus osoittaa, millaisen tunnelman nuoret saavat aikaan. Työn mauste on ollut toimia nuorten kanssa ja sen huomaaminen ilman katkeruutta, että nuoret ovat paljon viisaampia, viksumpia ja parempikäytöksisiä kuin itse olen aikanani ollut. Se luo optimismia.
– Toinen työssä viihtyvyyttä ylläpitävä voima on työyhteisö. Meillä on tosi hyvä ilmapiiri. Vaikka opettajakunta on vaihtunut, työntekemisen meininki ei ole Pihtiputaan lukiossa muuksi muuttunut.
