Istuin kerran vaahtosammuttimen kokoisena rääpäleenä ikkunan edessä itkien, kun isä lähti töihin. Taustalla soi Mari Laurilan Aja Hiljaa, Isi -kappale.

Äitini kysyi minulta mikä on hätänä. Sopersin itkuisena ilmoille kysymyksen ”Jos isillä on töissä paha mieli, halaahan Kari-setä sen pahan mielen pois?”

Ennen kuin täytin viisitoista ja ajoin itselleni mopokortin, päätin, että haluan sitten kunnon mopon. En mitään skootteria.

Isä lupasi opettaa minut ensin ajamaan meidän PV:llä. Hän kertasi kaasun ja vaihteet, ja lähdin köröttelemään kapealla mökkitiellä.

Isä ajatteli, että tiesin missä jarru oli. En tiennyt.

Yritin kääntyä yhden auton mentävällä hiekkatiellä ympäri, mutta koska en löytänyt jarrua, vauhti ei hidastunut tarpeeksi käännöstä varten.

Päästin pikkumopon menemään louhikkoiseen syvään ojaan ja jäin itse kuin nalli kalliolle.

Hetken päästä isä kuuli kovaäänisen huutoitkuni ja tuli paikalle. Hän nosti mopon tyynesti syvästä ojasta ja hieman nauroi päälle.

Olemme aina juhlistaneet isänpäivänä myös pappaa.

Aina ennen kun kävi mummolassa, pappa oli odottamassa oman lakritsipurnukkansa kanssa. Samalla hän sai verukkeen napata pari lakritsipalaa itsekin.

Sieltä lähteminen oli tosin vaikeaa, kun pappa oli piilottanut toisen kengistäni ties minne. Sama kohtalo odotti lähes joka kerta. Kenkää sai etsiä hyvän tovin, pappa vain katseli vierestä iso virne kasvoillaan.

Mummolassa yökyläillessä oli aamulla parasta herätä riisipuuron tuoksuun. Pappa nousi aina aikaisin keittämään suurinta herkkuani minulle ja pikkuveljelleni.

Nyt roolit ovat vaihtuneet, ja usein Pihtiputaalla käydessäni leivon jotain hyvää mummolaan viemisiksi. Herkkusuuta on helppo ilahduttaa.

Isänpäivää juhlitaan tämän viikon sunnuntaina.

On hienoa, että isillekin on oma päivä, mutta mielestäni heitä, kuten muitakin läheisiä, tulisi muistaa useammin.

Tämä yksi päivä on ehkä ihan hyvä muistutukseksi.

Läheisten seurasta on hyvä nauttia täysin rinnoin niin kauan, kuin se on vielä mahdollista. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan.

Toisen ilahduttaminen ei vaadi paljoa. Vaikka olisi kuinka kiireinen, päivästä liikenee varmasti edes pieni hetki vaikkapa puhelinsoitolle tai pikavisiitille.

Pienetkin teot ja sanat voivat ilahduttaa toista suuresti. Muistakaa kertoa läheisillenne tarpeeksi usein, kuinka tärkeitä ja rakkaita he teille ovat.