Isolla osalla suomalaisen hyvinvointivaltion asukkaista, minullakin, on ollut kuvitelma, että maailma pelastuu pienillä arkeen tehtävillä käyttäytymismuutoksilla, kuten jätteiden kierrätyksen tehostamisella ja autoilun vähentämisellä. Taisi olla toiveajattelua.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on mallintanut kansainvälisten kumppaneidensa kanssa, kuinka rajusti elämäntapojemme ja kulutuksemme on muututtava, jotta ilmaston lämpeneminen pysähtyy 1,5 asteeseen.

Pelkästään suomalaisten pitäisi leikata hiilijalanjälkeään jo seuraavan kymmenen vuoden aikana  75 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 93 prosenttia. Valtava on myös kehittyvien maiden vähennystarve.  Brasiliassa, Intiassa ja Kiinassa ilmastolle vahingollisia päästöjä on leikattava 23–84 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Urakka ei ole köyhyydestä kuluttamisen makuun päässeille kehittyvien maiden ihmisille helppoa. Vielä vaikeampaa on rikkaitten maiden hemmotellun väen löytää myönteisiä puolia ajatuksesta, jonka mukaan vähemmän onkin yhtäkkiä enemmän.

Sitralla on pitkä lista toimia, joilla uskotaan päästävän kohti kestävää tulevaisuutta ilman paluuta tuohivirsuaikaan.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden ja nykytilan välistä elämäntapakuilua voidaan täyttää aluksi kolmekymmentä ehdotusta sisältävällä toimenpidearsenaalilla.

Iso merkitys on pelkästään yksityisautoilun vähentämisellä. Työ- ja vapaa-ajan matkoja pitää korvata joukkoliikenteellä tai sähköisillä pyörillä, jopa potkulaudoilla.

Polttomoottori saattaa olla yllättävän pian antiikkinen kapine. Sen ohittavat sähkö- ja hybridiautot.

Lista jatkuu: pienemmät asunnot ja niiden tarvitseman sähkön ja lämmityksen tuottaminen uusiutuvilla energialähteillä, kasvis- ja vegaaniruokavalion suosiminen, maitotuotteiden korvaaminen kasvipohjaisilla vaihtoehdoilla ja punaisen lihan korvaaminen kanalla tai kalalla.

Yksi muutoksen avain löytyy raportin mukaan  kiertotaloudesta. Tavaroita ei tuoteta lisää, vaan kulutus perustuu omistamisen sijasta palveluiden käyttämiseen, jakamiseen, vuokraamiseen ja kierrättämiseen.

Eskokin tietää, että maailma muuttuu. Jo keskimääräisen eliniän saavuttaneiden kokemusvarastosta löytyy lokero, josta paljastuu, miten olemme onnistuneet siirtymään 60 vuodessa köyhästä takapajulasta tiedon ja tasa-arvon mallimaaksi.

Ei muuta kuin avoimin mielin kohti parempaa.