En osannut kuvitella, että vielä vuonna 2019 voisin olla mukana Pihtipudas-Seuran ja seurakunnan yhteisessä luontokirkko- ja jumalanpalvelustilaisuudessa. 

Muistan sen Pihtipudas-Seuran kokouksen, jossa käsiteltiin seuraavan vuoden toimintasuunnitelmaa ja jossa toin esille pitemmän ajan haaveilemani luontokirkon, jonka paikaksi olin ajatellut Luotosen metsäkämppää sen kauniin lammen rannalla. Ilokseni kaikki olivat innolla esityksen takana.

Raili Urpi toimi silloin seuran sihteerinä ja Vesa Kinnunen puheenjohtajana. Muita hallituksen jäseniä olivat Jorma Luomala, Mikko Jonninen, Heikki Kananen, Helna Kallio-Mannila, Leena Salmela ja allekirjoittanut. 

Niin lähtivät liikkeelle tapahtuman suunnittelu ja tiedustelut. Kaikki tuntui menevän eteenpäin suunnitelmien mukaan. Seurakunta oli valmis yhteistoimintaan.

Ensimmäisen kerran luontokirkko pidettiin alkukesästä. Mieleeni jäi se, kun kirkonmenot alkoivat, käki kukkui lammen takana, oli tosi liikuttava hetki. 

Monelle kirkkoon tulleelle paikka tuntui olevan hyvin tuttu. He olivat olleet Luotosella metsätöissä ja asuneet viikot kämpällä. Nyt he totesivat, että oli mukava verestää muistoja ja palata entiseen aikaan.

Harmi vain, että myöhemmin emme enää saaneet sitä paikkaa käyttöömme omistajan vaihtumisen vuoksi, mutta onneksi kylät ovat olleet aktiivisia paikkojen löytämisessä.

Nyt 14. heinäkuuta pidetyssä luontokirkossa Elämäjärvellä ilma oli edellisiä kesiä viileämpi, mutta ei se osallistujamäärään vaikuttanut. Ihmiset osaavat pukeutua sään mukaan.

Kiitokset nykyisille tapahtuman järjestäjille ja toimijoille tilaisuuden onnistumisen johdosta. Toivon, että perinne jatkuu seuraavaan kymmeneen. 

Meillä on oma, kaunis kirkko, emme saa unohtaa sitä. Käydään toki sielläkin, edes joskus. Kunnioitetaan kirkkoa, luontoa ja isänmaata. ”Kirkko on avoin kaikille, mutta ei kaikelle.”

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä suurempi merkitys on luonnolla, sen hiljaisuudella ja puhtaudella, sen voimaannuttavuudella. 

Viime kesänä kävi ystäviä luonani ja he toivat minulle oheisen kortin, jossa luki:

On turha kulkea 

kauemmas

onnen etsinnässä.

Ehkä elämän paras hetki

on juuri nyt ja tässä.

Suurta viisautta, kiitos vielä ystävät!

Paljon on kauniita muistoja, kaipausta menneistä ajoista, sekä ystävistä, jotka ovat jo pois nukkuneet. 

”Kesä jatkuu, kesä”

Elli Tiainen