Väki vanhenee, tai sitten ei, koska vanhuutta kuvaava ikärima nostetaan aina vain korkeammalle. Kolmas elämähän alkaa vasta eläköitymisen jälkeen ja kestää pitempään kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Kaikki säilyvät niin nuorekkaina, ettei edes kaikkia kahdeksaakymmentä kolkuttelevia uskalla enää sanoa vanhoiksi.
Sama ilmiö muuttaa käsitystämme nuoruudesta. Vanhoja rippikuvia katsellessa herää aina sama ihmetyksen tunne ja kysymys: miten ihmeessä vasta lapsuudesta teini-ikään siirtyneet tytöt ja pojat näyttivät niin vakavan aikuisilta?
Pelkästään pukeutumisesta se ei johdu. Kasvot ja ilmeet paljastavat, että elämä oli sisältänyt muutakin kuin höyhenenkevyttä oleskelua.
Tänään lapset saavat olla lapsia niin pitkään kuin mukavalta tuntuu ja siirtyminen aikuisuuteen viivästyy, tai sitä ei tapahdu koskaan. Mummot ja papat osallistuvat ja painelevat paikasta ja maasta toiseen pysähtymättä kuin aropuput.
Törmäsin viimeksi ilmiöön nuoruuden keston kuminauhamaisesta venymisestä, kun sähköpostiini tupsahti Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelun lähettämä viesti kesätyöneuvonnan järjestämisestä alle 30-vuotiaille nuorille. Luitte ihan oikein. Alle 30-vuotiaille nuorille.
Lupasivat, että paikalle voi mennä ilman ajanvarausta, koska kysymyksiin annetaan vastauksia non-stop-periaatteella.
Että sinnepä sitten.
Ensimmäisen kesätyöni sain aika vähällä valmennuksella. Kotona sanottiin, että itse pitää olla asialla. Olisinko ollut kolmentoista, kun pyöräilimme kahden kaveruksen kanssa yhtenä aamuna aikaisin Mustalaistien varteen. Legendaarinen metsäammattilainen Erkki Veistola, myöhemmin Terva-Erkki, vihki meidät metsänistuksen saloihin. Taimia oli riittävästi, samoin itikoita.
Kahtena seuraavana kesänä työskentelin Jyväskylän Sokoksen taimipihalla ja osittain myös tavaratalon maatalousosastolla. Sellainen siis löytyi maakunnan pääkaupungin ydinkeskustasta.
Myin enimmäkseen yksivuotisia kesäkukkia, mutta myös koristepensaita. En ollut vähimmässäkään määrin asiantuntija, mutta yritin vastata asiakkaiden kukkia ja pensaita koskeviin kysymyksiin niin vakuuttavasti kuin osasin. Jos asiakas kysyi, tuleeko tähän keltainen kukka, vastasin kyllä.
Armeijan jälkeen ajoin kesän SPR:n ambulanssia. Kesälomittajaa ei löytynyt mistään, joten vasta 80 lätkästä eroon päässyt pojan kloppikin kelpasi. Kesän mittaan opin ymmärtämään, miksi työpaikka oli hankala täyttää.
