Ilosjoen kylällä asuvien enemmistön mielipide tuulivoiman rakentamiseen heijastuu todellisena huolena omasta terveydestä ja muista tuulivoiman aiheuttamista vaikutuksista.
Valtaosan huolestunut, kielteinen suhtautuminen tuulivoimaan herättää kysymyksen tuulivoiman rakentamisen oikeutuksesta Ilosjoelle.
Ovatko tuulivoiman rakentajat ainoita asiantuntijoita, joiden mielipiteitä tulee sokeasti kuunnella välittämättä alueella asuvien terveysriskeistä tai maisemaa ja luontoa peruuttamattomasti muuttavista rakenteista, puhumattakaan alueen elinvoiman hiipumisesta, kiinteistöjen arvojen romahtamisesta ja asumisviihtyvyyden heikkenemisestä sekä vapaa-ajan asumisen edellytysten pienenemisestä. (Kukaan ei halua muuttaa tuulivoimateollisuusalueen välittömään läheisyyteen.)
Ilosjoella puhutaan alueelta poismuutosta, taloja ja kesähuviloita on jo myynnissä.
Pelkästään tuulivoimapuistoriski vähentää alueen ja kunnan houkuttelevuutta asuinpaikkana.
Ilosjoen kylän ennen niin hyvinvoiva yhteisöllisyys on kadonnut. Nykyään ei kylänraitilla paljon hymyillä ja keskustelutkin sivuavat ahdistavaa ja epäoikeudenmukaisena koettua ”myllytulevaisuutta”.
Niin sanottua sosiaalisen toimiluvan käsitettä on selvitelty laajalti muun muassa Jyväskylän Yliopiston toimesta.
Käytännössä sosiaalinen toimilupa tarkoittaa, että kun tiedetään tuulivoiman toiminnasta aiheutuvan ennalta arvaamattomia ja ennalta tiedettyjä haitallisia vaikutuksia, voidaan toiminta kyseenalaistaa.
Kuntapäättäjien tulee vakavasti tarkastella onko tuulivoiman rakentamisen sosiaalinen toimilupa yhä voimassa Ilosjoella.
Lisäksi voidaan todeta, ettei taloudellinen hyötykään ole järin suurta.
Kotiseudun Sanomissa olleiden tietojen mukaan tulot kunnalle voitaneen todellisuudessa lähes puolittaa 200 00:sta eurosta lähes sataantuhanteen euroon ensimmäisenä vuonna.
Seuraavina vuosina kiinteistövero putoaa 2,5 % vuosittain. Tarkastelujakson tulee olla huomattavasti pitempi, jolloin realismi voisi tavoittaa kuntapäättäjät tuulivoiman tuomiin kunnan talouden nk. pelastaviin tuloihin.
Yhteisöveroa Pihtiputaan Tuulivoimapuisto ei tulle maksamaan, vaan voitot tuloutetaan ulkomaisille omistajille.
Yleisesti ottaen voidaan todeta, että edes suurimpien tuulivoimakuntien asukkaat eivät ole päässeet nauttimaan alhaisesta tuloveroprosentista.
Esimerkiksi Kalajoen, Suomen ”tuulivoimakunnana” veroprosentti oli vuonna 2019 21 prosenttia ja Raahen vuonna 21 prosenttia, kun Suomen keskiarvo on 19,88 %.
Tuulivoimaa suositaan. Tämä näkyy siinä, ettei tuulivoimakaavaa saatettu asianmukaiseen kuntoon, vaikka muutoksia on huomattavan paljon, kun tuulivoimaloiden kokoa suurennettiin ja alueen tie on vaihtanut paikkaa.
Vastoin kaikkia asiantuntijalausuntoja häiritsevin ja asutuksen lähin tuulimylly numero 9 jätettiin paikalleen kaavassa, vaikka vaihtoehtona olisi ollut voimala numero 7 – kaikkein kauimpana asutuksesta.
Kunta kaavoitusmonopolinsa turvin kuunteli vain tuulivoimatoimijaa, eikä kuntansa asukkaita tuulivoima-alueen lähiympäristössä.
Samalla kunta suosii ongelmajätteen tuomista Ilosjoelle noin 50 00 tonnia (myllyjen lavat), joille ei käytön jälkeen keksitty muuta käyttöä kuin taideteosten teko. Ongelmajätteen (hiililasikuitu) kierrättäminen ei ole vielä onnistunut millään järkevällä tavalla. Betonin käyttö (n. 500 autokuormallista / jalusta) ei ole ongelmatonta kaikkine lisäaineineen ja runsaine hiilidioksidipäästöineen, kuten me kaikki tiedämme. Eikä rakentamalla tuulivoimaa kunnan päästöt vähene grammaakaan. Tällöin vain ”vihreä” sähkö vaihtuu ”vihreäksi” sähköksi.
Viime kädessä maanomistaja, joka on vuokrannut maitaan tuulivoimaloille, on vastuussa alueen saattamisesta alkuperäiseen kuntoon.
Tuulivoimalan purku maksaa satojatuhansia, ruotsalaisen tutkimuksen mukaan lähes 600 00 euroa, eikä takuurahasto tuulivoiman purkua varten ole kuin 70 00 euroa.
Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuulivoimakehittäjä Abo Wind on myynyt Ilosjoen tuulivoimalat saksalaiselle pääomasijoittajalle, joka hallinnoi ja johtaa uutta Pihtiputaan Tuulivoimapuisto Oy:ta entisen Tuulivoimapuisto Pihtiputaan sijaan Kannuksesta samasta osoitteesta neljän muun tuulivoimayhtiön kanssa.
Saksassa on tuulivoima-ala kriisissä, koska sinne on rakennettu liian lähelle asumuksia kymmeniätuhansia tuulivoimaloita. Tuulivoimaloiden valmistajien katseet on käännetty harvaan asuttuun Suomeen saksalaisen tuulivoimateollisuuden työpaikkojen pelastamiseksi.
Tuulivoimakriisi on levinnyt myös Norjaan. Siellä huudetaan valtiovaltaa apuun miljarditappioiden ja konkurssien välttämiseksi, koska tuulella sähkön tuottaminen on muuttunut kannattamattomaksi.
Yli 10 00 kansalaisyhdistystä Saksassa vastustaa elinolosuhteidensa huonontamista ja sähkön kalleutta, sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta ja luonnon sekä lintujen hävittämistä seurauksena runsaasta tuulivoimarakentamisesta.
Luonnonsuojelujärjestöt kritisoivat myös voimakkaasti tuulivoimaloiden rakentamista.
Tuhansilla tuulivoimaloilla ei ole ollut vaikutusta Saksan hiilidioksidipäästöihin, koska epätasaisen tuulivoiman varavoima tuotetaan hiilivoimaloilla.
Lähimenneisyydessä sähkön hinta oli ensi kertaa miinusmerkkinen Suomessa. Saksassa se on ollut sitä usein suuren tuulivoimasähkön osuuden takia. Saksasta myydään ylituotantosähköä miinuksella naapurimaihin suurempien ongelmien estämiseksi.(Pohjois-Saksan kokonaan pimeneminen.)
Energia-alan-asiantuntijoiden mukaan Suomessa tukkusähkön hinta on niin matala, että täällä ei voi rakentaa tuulen tuottamaa sähkövoimaa kannattavasti. Tilanteen ennustetaan jatkuvan vielä pitkään samanlaisena.
Jos tuulivoimaloita rakennetaan Ilosjoelle, joudutaan muiden haittojen lisäksi sähköverkkoja vahvistamaan veronmaksajien rahoilla, jotta sähköä saadaan etelän suuriin kaupunkeihin, jonne ei tuulivoimaa rakenneta.
Tulot viedään suurimmaksi osaksi ulkomaille ja kaikki haitat jäävät Pihtiputaalle.
Tilanne tulee muodostumaan vaikeaksi.
Tulevaisuus huolestuttaa meitä Ilosjoella asuvia
