Päästä vedettyä Heikki Jämsén

Aurinkolaseistakin päätellen Suomi on rehellinen matkailumaa

Suomalaiset pärjäävät hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Myös rehellisyyttä mittaavissa.

Perinteinen lompakkotesti kertoo, että jos hukkaat rahapussisi, saat sen todennäköisimmin takaisin Suomessa.

Kesäloman lyhyet matkat suuntautuivat kotimaan kohteisiin. Vanhoja muistoja viriteltiin Lahdessa, Imatralla, Kolilla ja Oulussa.

Kaupunkien keskustoistakin löytyy toki luontokohteita, mutta lähialueilta vaikka kuinka paljon. Oulusta koilliseen virtaa Haukiputaalla Perämereen laskeva Kiiminkijoki. Sen teki kuuluisaksi Kiimingin Alakylällä syntynyt laulaja Mikko Alatalo.

Jos Oulussa käynnin yhteydessä on pari tuntia ylimääräistä aikaa, kannattaa hurauttaa Kiimingin Koitelinkoskelle. Siitä ei paljon koskimaisema kohinoineen ja kuohuineen parane.

Aurinkolasit ja suomalaisten rehellisyys liittyvät Koitelinkoskeen seuraavasti.

Kiertelimme koskialueen hyvin hoidettuja polkuja ja pitkospuita viimeisen lomaviikon keskiviikkona. Silloin ei sattunut satamaan, vaan aurinko helotti viileän yön jälkeen pilvettömältä taivaalta ja siivitti lämpötilan nopeasti lukemiin, joissa minun ja luisten säärteni ei tarvinnut palella, vaikka housuinani olivat sortsit.

Koskialueen kahvion aukeamiseen oli vielä reilusti aikaa, joten kävelimme Sahasaaren kaukaisimpaan kärkeen. Huomasin siinä pätevän näköisen tulipaikan. Napsin kuvia ja mietin, että tuollaisen voisi väsätä mökille.

Otin aurinkolasit kuvaamisen ajaksi pois silmiltä ja asetin ne penkille tärkeää operaatiota helpottaakseni.

Palasimme kahvipaikalle sopivasti sen auettua. Tarjosin vaimolle kahvit ja vohvelit mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Ajattelin ensin ostaa vain yhden vohvelin, jonka olisimme syöneet puoliksi, mutta heittäydyin loman kunniaksi höyliksi.

Kun herkut oli syöty, päätimme lähteä. Ulkona huomasin aurinkolasieni hävinneen. Palasin kahvilaan ja kysyin. Eivät olleet laseja nähneet.

Hävinneet tavarat löytyvät usein omilta jäljiltä, joten palasimme saaren kärkeen. Ja kas, jo kaukaa havaitsin rillit samalla paikalla kuin mihin ne jätin.

Toisin kävi Varsovassa. Unohdin aurinkolasini pieneen ravintolaan, jossa Mannerheim oli aikanaan syönyt. Muita asiakkaita ei ollut. Kun palasin kyselemään, kolme tarjoilijaa puisteli päätään. Myöhemmin katsoimme kännykän kuvasta, miten lasit nököttivät pöydällä.

Varsova oli muutenkin aika ikävä paikka.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>