Sosiaalinen media on huumetta.

Eikä se ole sattumaa tai sovelluksiin liittyvä viheliäinen lieveilmiö, vaan niin sen on tarkoituskin olla. Kymmenien henkilöiden suunnittelutiimit työskentelevät kokoaikaisesti hyödyntäen psykologian ja käyttäytymistieteiden viimeisintä tutkimustietoa tehdäkseen sovelluksistaan mahdollisimman koukuttavia.

Näin kertoo tänä vuonna julkaistu Valvontakapitalismin vaarat -dokumentti.

Dokumentissa teknologiajättien entiset työntekijät antavat täyslaidallisen sovelluksista, joita ovat itse olleet kehittelemässä. Painavien sanojen väleissä tuutataan iso annos tutkimustietoa.

2010-luvun alusta lähtien nuorten mielenterveysongelmat ovat yleistyneet, valeuutiset levinneet totuutta laajemmin ja yhteiskunnat polarisoituneet syövyttäen demokratian perustan. Pinnalliset kulttuurisodat vievät huomiomme suurilta globaaleilta ongelmilta.

On kylmäävää kuulla, kuinka Googlen, Facebookin, Pinterestin ja Instagramin kehittämisessä mukana olleet henkilöt kuvailevat, millainen hirviö heidän tekemästään työstä on päässyt syntymään, kuinka kyseiset sovellukset ovat koukuttaneet heidät itsensäkin ja että he eivät missään nimessä anna omien lapsiensa käyttää niitä.

Sosiaalisen median sovellukset tuntuvat meistä ilmaisilta, koska emme maksa niiden käytöstä kuukausittain tiettyä euromäärää. Mutta mikään ei ole ilmaista, ja käyttäessämme sovelluksia me lahjoitamme oman huomiomme, tarkkaavaisuutemme ja aikamme teknologiajäteille. Sen avulla ne keräävät meistä tietoa, jota ne hyödyntävät rahan tekemiseen.

Elokuvan katsomisen myötä oli kipeää huomata, kuinka koukussa itsekin olen.

Aamulla ensimmäiseksi avaan Instagramin selaillakseni loputonta kuvien virtaa ja viimeisenä illalla kuuntelen rentouttavaa YouTube-videota. Saan päivän aikana Twitteristä ja Facebookista valtavan määrän tietoa, joka sekoittaa ajatukseni ja vetelee juuri oikeista naruista herättääkseen tunteitani laidasta laitaan.

Tulin vihaiseksi.

Instagram, Twitter ja Facebook eivät ole ansainneet kaikkea sitä huomiotani. Sen ansaitsevat läheiseni, työni, vapaaehtoistyöni, luonto ja oma hyvinvointini. Ja oikeanlainen, jäsennelty tieto, jota saa kirjoista ja sanomalehdistä. Kuten tästä edessäsi olevasta.

Aivoillemme tekee myös hyvää tuntea välillä tylsyyttä.

Kukapa olisi muutama vuosikymmen sitten arvannut, että seinän tuijottaminen on merkittävä yhteiskunnallinen teko.