Yläkouluikäiset tyttöset rämpivät metsässä umpihangessa. Yritimme suunnistaa, kai meillä sentään kompassi ja kartta oli. Kuljimme kokeneempien metsänkulkijoiden perässä ja ainakin he tiesivät, minne olimme menossa.

Tunnit kuluivat ja jalat alkoivat kastua, kun märkä lumi tarttui vaatteisiin ja suli kehon lämpöä vasten.

Louhurannan mökin viereen pystytettiin nuotio. Laitoimme trangioilla ruokaa.

Ilta alkoi pimentyä ja kaksi laavua kohosi nuotion viereen. Laukussa olleessa juomassa oli jäähileitä.

Nukkumaanmenon aikaan neljä ihmistä ahtautui yhteen laavuun. Makuupussissa on sitä lämpimämpi, mitä vähemmäksi vaatteita riisuu.

Nuotio tuntui olevan loputtoman kaukana. Paleli enemmän kuin varmaan ikinä, mutta uni tuli nopeasti pitkän päivän jälkeen.

Istuin auton takapenkillä. Maisemat vilahtelivat silmien ohi. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja valaisi tammikuisen lumisen maailman.

Kyydissä oli kanssani ystävä ja perhettä. Oli rauhallinen mutta jännittynyt olo. Iltapäivällä alkaisi minun juhlani.

Rakkaat ihmiset kerääntyivät Hommalaan. Valo taittui ikkunoista tupaan ja muihin huoneisiin valaisten ne kauniisti. Laseihin kaadettiin kuohuvaa. Todistus oli kammarin piirongin päällä.

Yksi iso matka oli päättynyt ja työ huipentui upeana talvipäivänä.

Kävelin ystäväni kanssa kohti merenrantaa. Lumi narskui kenkien alla. Aurinko paistoi puiden takaa.

Laskeuduimme lumisia portaita ja eteemme avautui jäätynyt meri. Otimme kameran esiin, laskimme repun maahan ja jalkamme upposivat lumeen.

Aurinko häikäisi silmiä ja valaisi pimeyteen tottunutta sielua.

Jään päällä kulki varomattomia ja joku huusi, että jää ei ole vielä kovin paksu siitä kohtaa. Retkiluistelijat liukuivat pitkin pintaa ja hiihtäjät suksivat kaukaisuuteen.

Me uskalsimme juuri ja juuri mennä askeleen verran jäätyneen veden päälle ja palasimme pikaisesti maan päälle.

Ystäväni kaivoi termospullon laukustaan ja kaatoi molemmille kuumaa kaakaota. Katselimme laskevaa aurinkoa ja aavaa merimaisemaa. Jäätyneitä varpaita kipristeli.

”Tämähän on kuin ennen vanhaan Keski-Suomessa”, ystäväni sanoi. Niinpä.

Vaan nyt on jo maaliskuu. Lumi on melkein sulanut, eikä pakkasaurinko paista enää. Niin pienen hetken talvi on lumivalkoinen.