Maalaisjärki on hyvä sana. Onko sen vastakohta kaupunkilaisjärki? Tuoreen opettajan erottamiskohun perusteella näyttää olevan, sattuihan tapaus Helsingissä, Alppilan yläasteen koulussa. Maalaisjärkeä siinä ei ainakaan käytetty.

Helsingin opetusvirasto antoi potkut opettajalle, joka tuuppasi ruokalassa riehuneen oppilaan ovesta ulos, kun puhe ei auttanut ja poika soitti härskisti suutaan opettajalle.

Helsingin opetusviraston mielestä oppilaan poistaminen ruokalasta oli ylimitoitettu reaktio tilanteeseen nähden. Julkisuuteen levinnyt video tapauksesta kertoo, että ei ollut. Juippi sai juuri sitä mitä kerjäsikin.

Samaa mieltä on myös aika moni muu, sillä opettajan erottamista vastustava nettiadressi on kerännyt jo 213 955 nimeä. Huikea luku, joka kertoo siitä, että suomalaisilla on onneksi jäljellä paljon maalaisjärkeäkin kaupungistumisesta huolimatta.

Opettajan erottaminen tuollaisesta syystä on kuin ampuisi hyttystä tykillä, ja sen on kansa tajunnut. Tapaushan sotii kaikkea oikeustajua vastaan.

Erottamisen ymmärtäisi, jos opettaja olisi oikeasti ollut väkivaltainen. Kukaan ei todellakaan kaipaa takaisin menneiden vuosikymmenien meininkiä, jolloin opettajat saivat mätkiä oppilaita karttakepillä näpeille ja riepottaa tukasta pihalle.

Nyt ollaan vain menty äärimmäisyydestä toiseen, kun sadistiopettajien tilalle on tullut oppilaiden mielivalta. Äidin kullanmurut saavat haistatella ja häiritä opetusta tunti toisensa jälkeen, eikä koulu uskalla tehdä mitään, ettei kohta olla käräjillä.

Joku kirkon edustaja höpötteli radiossa Alppilan tapauksen jälkeen siihen tyyliin, että aikuisten pitäisi osata toimia nuorten kanssa. Niin pitäisi, mutta juuri päinvastoin kuin hän taisi ajatella.

Ei tarvitse paljon miettiä, millaiset eväät ihminen saa koulusta loppuelämäänsä varten, jos yhteiskunta antaa hänelle vapaat kädet terrorisoida opetusta ja suorastaan yllyttää jatkamaan pullikointia, koska sillä saa aiheutettua opettajalle potkut ja kovan jätkän maineen kavereiden silmissä.

Pitää taas ihmetellä päättäjien sinisilmäisyyttä. Totta kai vauhtiin päässyt nuori nauraa räkäisesti hyväntahtoisille hölmöille ja saa lisää virtaa riehumiseensa, jos hän huomaa, että kaikki menee läpi.

Samaan aikaan suurin osa oppilaista haluaisi opiskella rauhassa, mutta opettajien aika menee häiriköiden kanssa sähläämiseen. Sekin on kuitenkin turhaa, kun konstit on viety kourasta.

Kaiken kohun keskellä on myös hyvä muistaa, että lasten kasvattaminen on ennen kaikkea kotien vastuulla. Kuinka hyvin se on mahtanut tulla mieleen Helsingin tapauksessa?