Viime viikonlopun puheenaihe oli viski. Uutiset kohisivat, että aluehallintovirasto olisi kieltänyt sen käytön internetin blogeissa.

Viitasaaren Keksintöjen viikolla kuulin, että sana ”suomalainen käsityö” pitäisi laittaa pannaan. Ehkä se viittaa näillä seuduilla liikaa pontikan valmistukseen.

Oudosta ehdotuksesta kertoi kinnulalainen huonekaluyrittäjä Marja Suominen. Hän oli saanut vinkin markkinoinnin ammattilaisen pitämältä luennolta. Sanat ”käsityö” ja ”uniikki” ovat kuulema niin puhki käytettyjä, ettei niitä kannata mainita itse tehdyn huonekalun mainonnassa.

Mikä olisi hyvä ilmaus korvaamaan suomalaisen käsityön? Kävisikö ”jos-laskuttaisin-jokaisen-työtunnin-sinulla-ei-olisi-koskaan-varaa-tähän.” Tai napakammin: ”Hyväntekeväisyyttä taiteilijalle.”

Jokainen asia tässä maailmassa on niin uniikki, ettei ytimekäs sana tule kuuloonkaan. Parempi vaihtoehto uniikille olisi ”Tekijälleen niin rakas esine, ettei hän raaskisi myydä sitä pois.”

Vakavasti otettuna uniikki on sellainen sana, jota käytetään toisinaan liikaa. Jos jokainen seppä korostaa uniikkia käsityöläisyyttä, on mahdoton erottua muista.

Korulaiseiden sijaan tuotteiden täytyy puhua puolestaan. Marja Suominen sanoi, että hänen Facebookissa toimiva näyteikkuna on kerännyt paljon peukutuksia, kehuja sekä ihasteluja. Valitettavasti todellisia ostajia on vähän. Kun tuotteet olivat messuilla asiakkaiden kosketeltavina, kauppa kävi. Uniikki täytyi kokea livenä.

Pihtiputaalle paluumuuttoa suunnitteleva Eero Kananen esitteli lähiruokien verkkokauppaa.

Lähiruoka jos mikä, on kulunut ja harhaanjohtava sana. Lähiruokahan ei aina tule läheltä. Vaikka lihatila olisi naapurissa, täytyy eläin teurastaa jossain. Yleensä melko kaukana. Pihvi ja paisti tekevät ison lenkin.

Kananen olikin fiksusti jättänyt palvelunsa nimestä lähi-alkuliitteen pois ja tiivistänyt olennaisen ”Ruokaa Suomesta” -muotoon.

Ensi vuonna perustan oman messuosaston. Mielessäni on kymmeniä ideoita innovaatioksi. Innovaatio tarkoittaa keksintöä, joka on jalostettu takomaan työtä ja rahaa. Eräänlainen sampo siis.

Nerokkain keksintöni liittyy ruokaan. Kaikessa ruuassa ei tarvitse olla lihaa. Verenpaineet saa koholle, kun kuorruttaa kasvikset parilla kolmella juustokerroksella. Avokadopastalla on tehty jo rahaa, joten täytyy lanseerata friteeratut juustokasvisrullat. Toivottavasti niitä voi tilata Eeron verkkokaupasta ja syödä kotona Marjan tekemän pöydän ääressä.