Puhemies Eero Heinäluoma totesi viime syksynä olevansa huolestunut siitä, miten eduskunta ehtii käsitellä kaikki isot lakihankkeet, jotka näyttivät kasaantuvan vaalikauden loppuun. Huoli oli aiheellinen. Taas kerran toteutui yksi politiikan sanonnoista, jonka mukaan pitkittyessään asiat mutkistuvat.

Jokohan seuraavalla nelivuotiskaudella muistetaan, että on iso riski siirtää päätökset tarpeellisista, mutta hankalista uudistuksista vaalien alle. Päättäminen ei vaalikiihkossa onnistu.

Paniikissa syntyi jälkeä, jota ei kirjata kohta satavuotiaan maan demokratian maineikkaimpiin saavutuksiin.

Seuraavan hallituksen viimeisteltäväksi, tai valmisteltavaksi, siirtynyt sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus kuuluu niihin. Kunnissa on totuttu valtion pompotteluun, mutta sote-uudistuksen hätäversion kolmen päivän lausuntoaika oli pohjanoteeraus.

Pihtiputaan kunnanjohtaja Ari Kinnunen ehti kirjoittaa ajatuksensa paperille ja palauttaa ne omissa nimissään. Laajempaan käsittelyyn ei ollut aikaa. Kinnulan kunnanjohtaja Pekka Kanervio myönsi voimattomuutensa, koska Kinnula ei saanut lausuntopyyntöä ajoissa. Kannan muodostamista vaikeutti sekin, ettei kunnilla ollut käytössään hallituksen esitystä lausuntojensa pohjaksi.

Hallituksen kompuroinnin oppositiossa synnyttämä hykertely osoittautunee ennenaikaiseksi. Siltojen polttamisen sijasta voi olla viisasta miettiä yhdessä, millä toimilla velkaantuvan, vanhenevan ja palveluiltaan rapautuvan maan kansalaisten tarpeista huolehditaan. Nokitteluun ei ole varaa.