Vuoden vaihtuminen herättää ihmisissä hyvin erilaisia ajatuksia. Toiset kertaavat elettyä vuotta ja nostavat esille joko parhaimmat hetkensä tai pohtivat, miksei kaikki mennyt ihan putkeen. Uudelle vuodelle asetetaan lupauksia ja tavoitteita, elämäntaparemontilla pistetään kaikki uuteen uskoon.

Toiset taas irvailevat tälle vanhan muistelulle ja uudelle alulle vannoen olevansa alkavana vuonna tismalleen samanlaisia kuin aina ennenkin.

Minä itse kuulun ensimmäisenä mainittuun ryhmään. Minusta on hauska muistella menneitä ja mitä kaikkea on tullutkaan tehtyä. Vuoden vaihtuessa tulee aina uuden alun tuntu, vaikka mitään mullistavaa ei tapahtuisikaan ja päätökset uusista tottumuksista karisisivat mielestä viimeistään maaliskuuhun mennessä.

Mutta jos pysähtyy hetkeksi miettimään, millaista elämä oli vaikkapa viisi vuotta sitten, huomaa muutoksen. Vaikka elämä tuntuisi kulkevan tutun ja turvallisen kaltaisena ilman suuria mullistuksia, silti moni asia on muuttunut. Koko ajan tapahtuu paljon, maailma, ihmiset ja samalla itsekin muuttuu.

Monesti ihmiset ryhtyvät muistelemaan mennyttä aikaa, kun tapahtuu jokin suuri kriisi tai onnettomuus. Jos menettää läheisen, terveys pettää tai töissä tapahtuu muutoksia. Silloin aletaan muistella, millaista silloin ennen olikaan tilanteen muututtua ihan täysin.

Mielestäni kannattaisi kuitenkin muistella menneitä jo ennen kuin tapahtuu jotakin mullistavaa. Samalla saattaa huomata niitä asioita, jotka ovat tärkeitä ja joista olla kiitollinen.

Löytyy ehkä myös asioita, joita voisi tehdä paremmin. Kun pysähtyy pohtimaan omaa elämäänsä ja sen hyviä ja huonoja puolia tasaisin väliajoin, voi sen kulkuun vaikuttaa. Esimerkiksi vuodenvaihde on luonteva hetki pohtia edellistä vuotta ja mitä siitä kannattaa ottaa mukaan ja mitä jättää pois.

Yksi minun vuoden vaihtumiseen liittyvä perinteeni on se, kun kokoan edellisen vuoden kuvista kuvakirjan.

Mukaan pääsevät niin järjestelmäkameralla otetut, tarkkaan mietityt kuvat kuin rakeisemmat puhelinräpsytkin. Ne kaikki kertovat omaa tarinaansa siitä, kenen kanssa ja missä vuoteni vietinkään.

Tietenkään kuvakirjaan ei voi tiivistää kaikkea tapahtunutta, mutta aika monia hetkiä sen avulla saa muistiin. Jos minun pitäisi valita tulipalon kynsistä pelastettavaksi vain muutama tavara, valitsisin kuvakirjat. Ne ovat täynnä rakkaita muistoja.

Onnellista uutta vuotta kaikille! Meillä on taas yksi vuosi aluillaan täynnä mahdollisuuksia rakkaiden muistojen luomiseen.