Keskittynyt ruokakauppa keskustelee mielellään julkisuudessa ympäripyöreitä, mutta ei tingi omista katteistaan talousahdinkoon ajautuneiden maataloustuottajien tilanteen helpottamiseksi.
Kaupan puristus tunnetaan varmasti myös elintarviketeollisuudessa, jolla on kannattavuutensa kanssa ongelmia omastakin takaa.
Vienti Venäjälle tyssäsi vastapakotteiden vuoksi, ja vaikka uusia markkinoita on avautunut, suomalaisen elintarviketeollisuuden tuotteista viennin osuus on edelleen vain 15 prosenttia. Kasvunvaraa luulisi olevan Pohjolan puhtaan luonnon antimille.
Oman painolastinsa tuo elintarvikkeiden tuonnin arvon kaksinkertaistuminen runsaassa kymmenessä vuodessa. Sen huomaa. Nopea vilkaisu vaikkapa Pihtiputaan ja Kinnulan ruokakauppojen juustovalikoimaan paljastaa, että asiakkaille tarjotaan kotimaisten tuotemerkkien rinnalla kymmeniä tuontivaihtoehtoja.
Kuluttaja pystyy halutessaan tukemaan kotimaista maatalous- ja ruokatuotantoa suosimalla lähellä tuotettuja elintarvikkeita tai hankkimalla niitä mahdollisuuksien mukaan suoraan tiloilta.
Ässässä, Kookaupassa tai Lidlissä asioivan on suomalaisen ruokatuotannon säilymisen kannalta järkevää valita aina kotimainen tuote, vaikka se olisikin vähän muualta rahdattua kalliimpi.
