Europarlamenttiin valittiin ensimmäiset edustajat suorilla vaaleilla vuonna 1979. Suomi oli mukana ensimmäisen kerran vuoden 1996 vaaleissa. Äänestysprosentti oli 57,6. Kolme vuotta myöhemmin meillä äänestettiin samanaikaisesti muiden EU-maiden kanssa. Tuolloin Suomessa asuvista vain 31,4 prosenttia vaivautui äänestämään. Kolmessa viimeksi pidetyssä vaalissa äänestysprosentti on pysytellyt 40 prosentin tuntumassa.
Nyt yltäminen neljäänkymmeneen prosenttiin epäilyttää. Eduskuntavaaleista on kulunut aikaa vain runsas kuukausi. Puolueiden ja ehdokkaiden panostus EU-vaaleihin on vähintään laimeaa varsinkin maakuntien reuna-alueilla. Ehdokkaat keskittyvät kampanjoimaan suurimmissa kaupungeissa, eivätkä ole onnistuneet vakuuttamaan kansalaisia siitä, miksi äänestäminen on eurovaaleissa tärkeää. Kuva europarlamentista vallan etäisenä linnakkeena on parlamentin tällä viisivuotiskaudella pikemminkin vahvistunut kuin hälventynyt.
Euroopan unionista on helppo löytää kriittistä sanottavaa, mutta kaikesta huolimatta kyse on jäsenmaiden yhteisestä sopimus- ja päätöksentekojärjestelmästä, jonka kiinteänä osana Suomi ja suomalaiset ovat. Osa järjestelmää on europarlamentin jäsenten valinta vapailla vaaleilla. Siksi äänioikeutta kannattaa käyttää.
