Suuntasimme ruskaltaan kauniina ja asteiltaan lämpimänä loppusyyskuun iltapäivänä auton keulan kohti Haapajärveä tavoitteenamme nähdä hiihtäjäsuuruus Mika Myllylän patsas.

Ajoin ensin ohi, mutta pian muistomerkki löytyi. Ihastelijoita tuli paikalle tasaisena virtana, ja heitä myös lähti. Antauduin juttelemaan vanhemman urheilumiehen kanssa. Hänellä oli ikään sopivasti tuulipuku, nuorten suosimat mustat tennarit ja kaulassa Haapajärven Kiilojen huivi. Mies lyttäsi patsaan lahjakkain sanoin. Perhelehdessä en uskalla rimpsua toistaa.

Näköispatsas ei halsualaisen kuvanveistäjän Seppo Kalliokosken luomus ole, mutta ei myöskään pelkkä mielikuvituksen tuote. Minusta se vangitsee hienosti Myllylän voitonriemun hetket.

Lohdutin kriitikkoa, että silmä kyllä tottuu ajan kuluessa Myllylän patsaaseen ja haapajärviset saavat olla siitä vähintään yhtä ylpeitä kuin puttaalaiset Niilo Rikulan veistämästä keihäspatsaasta.

– En usko. Jorma Kinnusta kuvaava patsas on hieno, mies tuumi ja nousi pyöränsä selkään.

Tuorein urheilijapatsas paljastettiin Kurikassa maailman tunnetuimman olympiahopeamitalistin Juha Miedon kunniaksi.

Siitä en osaa enempää mainita, kun en ole patsasta nähnyt. Oletan kuitenkin, että katselen Mietaan patsasta vähemmän häveliäänä kuin Pyhäjärvellä pankkitalon vieressä aika alastomana sivakoivaa Helena Takaloa. Minkähänlaista palautetta taiteilija Antonio da Cudan on työstään saanut?

Jyväskylä saa pian Matti Nykäsen muistomerkkiksi Höyhenen. Kaupungin valinta osuu yhtä hyvin nappiin kuin Nykäsen Matin ponnistus aikoinaan. Matista löytyi sen verran tulta ja tappuraa, että häntä olisi ollut mahdoton kuvata näköispatsaalla.

Kahden tulevan patsasmatkan kohteet ovat selkiytyneet. Ensiksi käydään Kurikassa ja parin vuoden päästä Jyväskylässä.