Katsoin Vain elämää -sarjan Mariskan jakson ja vaikutuin. Musiikki antaa minulle hirveän paljon ja ihailen suunnattomasti upeita artisteja. Monet heistä ovat laulajia, esiintyjiä ja viihdyttäjiä. Mariska sen sijaan on ensisijaisesti kirjoittaja.

Hän on sanoittanut monia 2010-luvun suurimpia suomalaisia kappaleita. Kirjoittamalla ei nykyään pääse kovin helposti ihmisten suosioon ja ihailun kohteeksi, mutta Mariska on sen tehnyt. Nimenomaan kirjoittamalla.

Sillä, että osaa järjestellä kirjaimia ja sanoja niin, että saa kylmät väreet kulkemaan pitkin kuulijan selkäpiitä tai itkun virtaamaan niin, ettei siitä tule loppua.

Olen haaveillut kirjan kirjoittamisesta siitä lähtien, kun ymmärsin, miten kynillä saa jätettyä jäljen paperiin. Kirjoittaminen on kuitenkin aika yksinäistä hommaa.

Siinä ei saa välitöntä palautetta vastaanottajalta niin kuin ihmisiä laulamalla viihdyttävä saa. Kirjoittaja on yksin kynän ja paperin tai näppäimistön ja ruudun, ja ennen kaikkea välillä pään niin kovin raskaaksi tekevien ajatustensa, kanssa.

Toimittajan työssä mukavaa oli se, että sai olla ihmisten kanssa ja kertoa heidän tarinoitaan lehden sivuille. Virkanaisenakin pääsee hiomaan palvelukuvauksia ja tiedotteita yhdessä tiimikavereiden kanssa.

Mutta jos kirjoittaisi kokonaisen kirjan, pitäisi olla aika kauan hyvin yksin. Se on yhtä aikaa erittäin kiehtova ja melkoisen luotaantyöntävä ajatus.

Vaikka en kirjoittamalla itseäni elätäkään, tosiaan haaveilen siitä aina välillä. On hurjaa katsoa sivusta, kuinka huonosti taiteella ja kulttuurilla itsensä elättäviä tällä hetkellä koronarajoitusten vuoksi kohdellaan.

Kaksikymmentä ihmistä ei saa kuunnella musiikkia väljässä tilassa, mutta satapäiset joukkiot saavat rynniä ostoskeskuksissa yöt pitkät halvan roinan perässä.

Onneksi näinäkin aikoina voi lukea kirjoja, kuunnella musiikkia ja katsoa elokuvia. Ihminen tarvitsee ruokaa ruumiilleen ja kulttuuria sielulleen. Kulttuurialan ihmiset tarvitsevat myös elantonsa, joka heille kuuluu.

Toivottavasti ensi kesänä he pääsevät tienaamaan sen itse ja me pääsemme kuuntelemaan musiikkia elävänä.