Lukija antanee anteeksi, että toistan itseäni ja otsikoin pakinani taas lainauksella Eppu Normaalilta. Edellisestä on jo tovi aikaa, mutta pelataan varman päälle anteeksipyynnön kanssa, jos jollakin on norsun muisti.

Epuillahan oli bändin varhaisessa punk-vaiheessa sinkun B-puolena ”Elviksen kuolema” -niminen kappale. Siinä ei olekaan kovin paljon muita sanoja kuin nuo, jotka otsikossa näkyy.

Elvis Presleyn kuolema ei liikuttanut Ylöjärven viikareita, mutta monia muita kylläkin. Elvikseltä loppui happi miljoonakartanossaan 42-vuotiaana elokuussa 1977, ja sen jälkeen hänet on nähty elossa tuhansia kertoja ellei useamminkin.

Se kertoo siitä, ettei Elviksen kuolemaan haluttu uskoa. Hän oli ensimmäinen ja suurin rocklegenda — jo aikoja sitten ihmisestä myytiksi irtautunut tuote. Vain todella merkittävillä henkilöillä on oma verbi. Kukapa ei tietäisi, mitä on elvistely ja spedeily.

Elvis oli varmaankin ensimmäinen rockmusiikkia esittänyt artisti, jonka kuolema oli ykkösaiheena jopa kaukaisen Suomen radiouutisissa ja se noteerattiin myös tv-uutisissa. Näin ainakin voisin kuvitella, olihan Elvis sentään Elvis.

En tosin jaksa muistaa uutislähetyksiä niin pitkälle taaksepäin, vaikka olinkin rippikoulun juuri käynyt ja Elviksen kuolema on muuten oikein hyvin mielessäni. Siitä saa kiittää Suosikin päätoimittajaa Jyrki Hämäläistä, joka rummutti Elvistä lehdessään kyllästymiseen asti ennen ja jälkeen tämän poismenon.

1970-luvulla rokkarit olivat harmaan asialliselle uutisväelle vielä mitättömiä pitkätukkia, jolle ei voinut kuvitellakaan ruutuaikaa työmarkkina- ja yya-jaarittelujen seassa.

Nythän kaikki on toisin. Parin viikon välein tapahtuneet Motörheadin Lemmy Kilmisterin ja David Bowien kuolemat kerrottiin heti Ylen radiouutisten aluksi ja ne olivat vahvasti esillä myös tv-uutisissa. Tuskin kukaan edes ihmetteli sitä.

David Bowie sai komeat muistosanat brittien pääministeriltä David Cameronilta, joka kutsui häntä suureksi neroksi.

Kauas on menty niistä päivistä, kun Lemmy ja kumppanit tuikkasivat asuntovaununsa tuleen ja työnsivät sen järveen Punkaharjulla Punkarockissa 1979. Kuka olisi uskonut, että Lemmy olisi kuollessaan ikoninen hahmo ja hän esiintyy vielä viimeisinä päivinään Valion maitomainoksessa?

Tähän on tultu, koska rockista on tullut osa merkityksellistä elämää siinä kuin politiikka, talous tai korkeakulttuuri. Rock on ikääntynyt yhdessä käyttäjiensä kanssa. Uutisia tekevät ja julkisuutta hallitsevat ihmiset, joille populaarikulttuuri on itsestäänselvyys ja rock rajaton riemu.