Yleisradion teettämästä tutkimuksesta selvisi, että 60 prosenttia suomalaisista kokee keskustelukulttuurin muuttuneen huonommaksi. Niinpä Yle aloittikin Hyvin sanottu – Bra sagt -hankkeen, jolla pyritään parantamaan suomalaisten tapaa keskustella.

Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila perusteli Hyvin sanottu -hanketta sillä, että vihapuhe, negatiivinen keskustelusävy ja tahallinen väärin ymmärtäminen ovat nousseet esiin kaikkialla. ”Ihmisille on alkanut tulla mitta täyteen”, Ylä-Anttila sanoi.

Hanke on peräti viisivuotinen, mutta aikaa takuulla tarvitaankin, jotta sen tavoitteena oleva, toisia kunnioittava ja erilaisia näkemyksiä arvostava keskustelu nousisi kirkkaimmaksi johtotähdeksi.

En tiedä, riittäkö siihen  edes viisi vuotta, sen verran puupäiseksi ihmiset näyttävät oppineen. Pahimmillaan somekeskustelu on niin tympeää, että mieluummin siitä väistyy suosiolla pois, jotta ei pilaisi päiväänsä enempää.

Twitter on kaikkein pahin taistelukenttä, koska siellä pyörivät tavikset ja julkkikset sikinsokin. Kuka tahansa voi ryhtyä seuraamaan ketä tahansa ja heitellä törkeyksiä muka rohkeasti, kun ei tarvitse pelätä törmäävänsä samaan tyyppiin lähikaupassa.

Sosiaalinen media suosii tunnetusti noloja puskista huutelijoita, jotka eivät ikinä uskaltaisi mölistä samoja juttuja naamatusten tai ei ainakaan selvinpäin. Toki Twitterin käyttäjät voivat estää tiettyä käyttäjää seuraamasta viestejään, mutta se johtaa taas helposti toiseen somen suosikkilajiin, blokkaamisesta loukkaantumiseen. Ruvetaan kiukuttelemaan, että nyt tuo esti minut – katsokaa mikä raukka, kun ei siedä arvostelua!

Joku Pekka Saurin tapainen, sivistynyt ja hyväntuulinen keskustelija on Twitterissä kuin virkistävä keidas aavikolla. Myös Jethro Rostedt on ollut jopa yllättävä järjen ääni kaikkien valittajien seassa.

Tulin itse aikoinaan liittyneeksi Twitteriin ihan vain siksi, että ihailen suuresti urheilutoimittajien eliittiin kuuluvaa Jukka Rönkää, ja halusin päästä seuraamaan hänen kommenttejaan Englannin Valioliigasta.

Seurailijaksi olen myös enimmäkseen jäänyt. Raivopäisiin keskusteluihin en halua koskea pitkällä tikullakaan, mutta joskus saatan heittää pikku huomioita, jos aihe on muuten kiva.

Facebookissa on mukavampaa, vaikka kyllä sielläkin pääsee nostattamaan verenpainettaan, jos eksyy pahimpien jankuttajien ketjuihin. Onneksi Pihtipudas-ryhmä on säilynyt ilahduttavan asiallisena. Siitä on annettava puttaalaisille täydet pisteet.

Sosiaalinen media tarjoaa parhaimmillaan hyvää viihdettä, mutta ei siellä kannata hulluksi tulla.