Lapsuuteni ajan sanonnoista tulevat ensimmäisenä mieleen nämä kaksi: Ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä ja mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjän naurajasta.

Kumpikin kansanviisaus tuntuu nykyisessä asenneilmastossa aikansa eläneeltä. Todella vanhanaikaiselta.

Niissähän puhutaan omituisesti vain miehistä, ihan kuin päätösvalta olisi miesten käsissä. Ei ole, eikä tilanne muutu, vaikka USA:n presidenttinä huseeraava Donad J. Trump parhaansa yrittää. Hyvä niin.

Kaikinpuoliseen tasa-arvoon pyrkivässä yhteiskunnassa, kuten Suomessa, on paljon mukavampi ja turvallisempi elää kuin eriarvoistuvassa Amerikassa.

Täytyy tunnustaa, että puhun mutu-perusteella. Joku voi olla toista mieltä, ja saa tietenkin olla.

Noiden sanontojen sisältö särähtää. Mikähän siinä nauramisessa epäilyttää? Ja jos lapsi on saanut hölmön nimen, kuten Dollyn tai Kevinin, siitä ei tarvitse kärsiä loppuikäänsä.

Etunimensä voi vaihtaa pelkällä ilmoituksella maistraattiin. Ilman perusteluja nimen saa muuttaa yhden kerran, sen jälkeen hakemuksella.

Läheskään kaikki eivät ole etunimeensä tyytyväisiä. Vuosittain kolmisentuhatta suomalaista muuttaa nimensä.

Olen sinnitellyt Heikkinä vuoden 1958 maaliskuusta ja aion Heikkinä pysyä.

Olen aina kuvitellut, että Heikki on yleinen etunimi. Tutulta kuulostaa myös nimiyhdistelmä Heikki Johannes. Yksi parhaista ystävistäni on ristitty kanssani samoilla etunimillä.

Väärin luulin. Verovaroillamme rahoitettava Yle tietää paremmin.

Yleisradioyhtiön nettisivuille ilmaantui nimikone, joka paljastaa Heikki-nimen kulta-ajan osuneen vuoteen 1948. Olen siis syntynyt Heikin suhteen selvästi laskusuhdanteessa.

Heikiksi nimettiin vuonna 1948 peräti 1368 suomalaista. Suosion kasvu oli hurja, jos vertaa vuoteen 1903. Silloin Heikkinä aloitti maallisen taipaleensa 235 lasta.

Ja mikähän mahtaa olla tämän päivän tilanne? Heikin kohdalla on tunnustettava, että se on suorastaan katastrofaalinen. Vuonna 2016 Heikkejä rekisteröitiin vain kaksikymmentä.

Harmittaa, mutta ei auta. Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana, totesi vaimoni Vieno-mummo, joka lähestyy 102 vuoden ikää.

Vieno-nimen sai 1918, tuona kauheana vuonna, 471 tyttöä. Viime vuonna rekisteröitiin 20 Vienoa. Saman verran kuin Heikkejä.