Kinnula on syntymäkotikuntani. Sellä vietin lapsuuteni ja kävin kerhon, joka nykyään on esikoulu. Siihen aikaan ei esikoulua juuri tunnettu. Kinnulassa kävin myös peruskoulun.

Toinen vanhemmistani asuu edelleen Kinnulassa, toinen muutti kokonaan toiselle paikkakunnalle eron jälkeen. Varsinkin isäni väkivaltaisuuden ja välinpitämättömyyden ja äitini holtittoman alkoholinkäytön ja käytöksen vuoksi minusta tehtiin useita ilmoituksia sosiaalitoimistoon lähes koko sen ajan kun Kinnulassa asuin.

Mitään ei tapahtunut.

Pääasiassa ilmoituksia tehtiin päiväkodista ja kerhosta, mutta myös koulusta.

Asiaan ei puututtu.

Äitini oli jatkuvasti todella kireä luonteeltaan, eikä hän ole siitä muuttunut.
Isäni on tapaus erikseen. Hän ei ole vain kireäpinnainen, vaan ilmoituksia sosiaalivirastoon sateli siitä että hän oli todella väkivaltainen ja äkkipikainen.

Asiaan ei puututtu, vaikka väkivalta kohdistui pieniin lapsiin äidin lisäksi. Perheväkivalta ja avioliiton ulkopuoliset suhteet olivat arkipäivää. Niistä sosiaalitoimi oli tietoinen.

Äiti oli jatkuvasti mustelmia täynnä ja valehteli työkavereille milloin mitäkin siitä, mistä mustelmat ovat tulleet. Avioeron aikana tilanne kärjistyi niin pahaksi että isäni sai pahoinpitelyistä tuomion. Tästä huolimatta minun annettiin jäädä asumaan isäni luokse.

Elämäni oli todellista painajaista. Olin salaa yhteydessä kerran Kinnulan silloiseen sosiaalityöntekijään, hän ei auttanut.

Myöhemmin otin yhteyttä sosiaalijohtajaan, hän lupasi että asiaan puututaan koska ilmoituksia ja papereita oli iso pino. Asialle ei koskaan tehty mitään.

Sosiaalityöntekijä lupasi viimein erään kerran ottaa yhteyttä isääni alkuviikosta, siitä lupauksesta on nyt noin 15 vuotta, eikä yhteydenottoa siis koskaan tullut.

Asuessani Kinnulassa kävin myös kunnanjohtajien juttusilla. Minua luvattiin auttaa muuttamaan pois isäni luota ja laittaa asiat kuntoon. Sitä lupausta ei toteutettu.

Kunnanjohtajat ovat moraalisesti vastuussa saamastani julmasta kohtelusta ja ovat potkunsa ansainneet.

Jouduin kärsimään vanhempieni eronkin jälkeen isäni väkivaltaisesta kohtelusta ja ennen eroa äitini ja muiden perheenjäsenteni julmasta piinaamisesta minua kohtaan.

En voi käsittää, kuinka sosiaalityöntekijä ja sosiaalijohtaja sallivat tämän?
Kaiken lisäksi kaikki minua koskevat paperit olivat yllättäen kadonneet, kun niitä vuosia myöhemmin tiedustelin.

Kinnulassa tuolloin työskennelleet sosiaalityöntekijä ja sosiaalijohtaja ovat minulle anteeksipyynnön velkaa, vaikka en usko, että he sitä koskaan tekevät.

He mahdollistivat sen, että asumiseni Kinnulassa oli yhtä tuskaa aina siihen saakka kun muutin pois.

Kinnulaan
lopullisesti
pettynyt
entinen asukas