Ajelin koleana, syysmyrskyisenä sunnuntai-iltana etelän suunnasta kohti Pihtipudasta ja muistin vähän ennen Viitasaarta, että lainassa olevista kirjoista on vain muutama sivu lukematta.

Hätäpä ei ole enää tämän näköinen. Kaarsin Viitasaarelle ja suuntasin kohti kirjastoa. Pysäköin koulun pihan lähes tyhjälle parkkipaikalle ja kaivoin kirjastokortin lompsasta.

Astelin ovelle, heiluttelin aikani muoviläpyskää lukijan alla ja sain oven surahtamaan auki.
Siirryin sisälle aavemaisen hiljaiseen, onneksi kirkkaasti valaistuun saliin.

Luulin, että olen paikalla yksin, mutta pian huomasin hyllyjen välissä liikettä. Säikähdin melkein. Paikallistin kaksi muuta hiljaista kirjanetsijää. En tuntenut.

Uutuushyllystä löysin Reidar Palmgrenin viidennen romaanin Kirpputori ja hyllyille esille nostetuista tarjokkaista kaksi muuta kiinnostavalta vaikuttavaa teosta.

Ei muuta kuin saaliin kanssa lainausautomaatille. Ensin kortti lukijan alle ja sitten kirjat. Näyttöruudulle ilmestyneistä kirjojen ja tekijöiden nimistä näki, että ne olivat rekisteröityneet lainatuiksi.

Automaatti varmisti vielä, haluanko lainauksistani eräpäiväkuitin vai selviänkö ilman. Otin kuitin ja painelin pihalle.

Homma oli helppoa kuin heinänteko, mutta pölyttömämpää, paarmattomampaa ja vähemmän hikistä.

Koska minulla ei ole katumaasturia, laskeuduin autooni, starttasin ja lähdin ajamaan pimenevässä illassa kotia kohti mieli tyynenä ja teknisesti onnistuneeseen lainaussuoritukseeni tyytyväisenä.

Useamman päivän iltarutiinien sujuminen oli turvattu. Tai niin luulin.

Kotona kellahdin iltauutisten, Sorjosen ja Nousuveden jälkeen sänkyyn ja avasin Palmgrenin Kirpputorin.
Heti ensi riveiltä paljastui, että nyt ei mene Kimmo Saarisella hyvin. Ikämiesrokkarilta olivat jääneet kaljalasin ääressä kehutut laulut säveltämättä ja sanoittamatta, keikat käymättä, levyt äänittämättä ja bändin läpimurto toteuttamatta. Syy oli aina muissa.

Takana oli ero taiteilijaa ymmärtämättömästä vaimosta ja edessä toinen. Itsekäs ja muista välittämätön asenne johti tilanteeseen, jossa syttymätön lahjakkuus huomasi olevansa työtön, asunnoton, rahaton ja melkein toivoton.

Oli selvitettävä ahmimalla, miten Saarisen käy.
Vaikka kirja on vanha keksintö, lukemiskokemus elää. Kiitos siitä, että kirjastot ottavat käyttöön uusinta tekniikkaa. Päivän pidetessä Pihtiputaallakin avautuu omatoimikirjasto.