Vaikka Pihtiputaalla ja Kinnulassa äänestettiin EU-vaaleissa vilkkaammin kuin viisi vuotta sitten, hurraahuutoihin ei ole syytä. Kinnulassa äänestysprosentti oli 36,9, hivenen edellisvaaleja korkeampi. Kunnallis- ja eduskuntavaaleissa kinnulalaiset hätyyttelevät perinteisesti koko maan äänestysaktiivisuuden kärkisijoja, mutta EU-vaaleille ei Kinnulassa lämmetä. Pihtiputaalla ero EU-vaalien ja muiden vaalien äänestysaktiivisuuden välillä on pienempi.

Pihtiputaalaiset kuuluvat 32,3 prosentillaan maakunnan laiskimpiin äänestäjiin, vaikka petrasivat suoritustaan kahdella prosenttiyksiköllä. Ainakin osa tulosparannuksesta voidaan laskea Elämää maaseudulla -messujen piikkiin. Messut toivat paikkakunnalle sellaistenkin puolueiden ehdokkaita, joita ei täällä muuten nähdä.

Asiantuntijat joutuvat vaali vaalilta vastaamaan samaan kysymykseen, siihen, miksi suomalaiset eivät syty äänestäjinä. Miten muuten voisi olla, kun vaalikampanjat lyhenevät ja sähköistyvät ja ehdokkaat näyttäytyvät kohta vain niillä paikkakunnilla, joilla äänestäjien suuret massat asuvat.

Ennusteet Suomesta valituiksi tulevien europarlamentaarikkojen nimistä pitivät hyvin paikkansa. Ennustettavuus on samalla yksi syy siihen, miksi EU-vaalien äänestysaktiivisuutta on vaikea nostaa. Kun koko maa on yhtä vaalipiiriä, työnsä kautta politiikassa tai muuten julkisuudessa tunnetuksi tulleiden ehdokkaiden asema vahvistuu ja samalla uusien tulokkaiden yllätysmahdollisuudet pienenevät.

Romahtajatkin osattiin ennustaa tarkasti. Suurimman äänikadon kirjasi Pihtiputaalla Saaninkosken koululla pari lapsuusvuottaan viettänyt Mitro Repo, joka menetti yli 60 000 ääntä.

Syytä vaisuun osallistumiseen voi etsiä myös EU:sta itsestään. Romahtaneessa Neuvostoliitossa perustuslain takaamilla oikeuksilla oli vain paperin arvo. EU:n läheisyysperiaatteen voi lukea samaan sarjaan. Läheisyydestä puhutaan samaan aikaan kun päätöksentekoa ja palveluja etäännytetään.