Matka Espoon Matinkylästä Pihtiputaan keskustaan on 417 kilometriä. Olen kuitenkin tehnyt vielä pidemmän matkan pois kaupungin kiireestä ja hektisyydestä kuin kilometreissä on mahdollista mitata. Olen saavuttanut kesäputtaalaisuuden mielentilan, jossa ei tarvitse aina noudattaa sekuntiaikatauluja tai murehtia turhista.

Muutos lähteä 14-kerroksisen kerrostalon pienestä betonikopista luonnon ympäröimälle kotoisalle kesämökille kauniine auringonlaskuineen on suuri. Mökillä viettämäni aika tulee kulumaan kaikkeen muuhun kuin tenteistä stressaamiseen tai nettonykyarvolaskujen tehtailuun Excelissä.

Pihtiputaalla minua odottivat liian nopeasti lähestyvien  tehtävien viimeisten palautuspäivien sijaan mökkirannan järviruokoröykkiöt. Ensimmäisenä tehtävälistalla onkin kasojen hävittäminen, minkä jälkeen siirryn korjaamaan Alvajärven jäiden tuhoamia rantasaunan liuskekiviportaita.

Vapaa-aikahan on itselleen tärkeiden töiden, kuten haravoinnin, suorittamista varten. Lisäksi aion auttaa 92-vuotiasta mummoani rajoituksista selviytymisessä ja tavata vanhoja ystäviä.

Otaniemen kampus, jolla olen hädin tuskin saanut vierailla koronan aikana, on erilainen työympäristö kuin Kotsarin taivaallisen rauhallinen toimitus. Voi tosin olla, että tilanne tulee muuttumaan, kun pääsemme päätoimittajan kanssa kirjoittamaan kesälehteä.  

Kiireettömyyden, joustavuuden ja rentouden havaitsin paikallisista asukkaista heti ensimmäisenä työpäivänä. Kukaan ei sanonut, että nyt pitäisi olla jo seuraavassa kokouksessa tai ettei mitenkään ehdi keskustelemaan kiireidensä vuoksi. Tietyökoneen ehti sammuttamaan ja vaihtamaan muutaman sanan syystäkin remontissa olevalla Kinnulantiellä.

Toista se on Matinkylässä ja tilanne vain pahenee siirryttäessä lähemmäs Helsingin ydintä. Ihmiset säntäilevät ympäri pääkaupunkiseutua metrolla ja muilla kulkuvälineillä, joista uusimpien joukossa ovat vuokrattavat sähköpotkulaudat.

Matkat eivät ole kaupungissa pitkiä, mutta niihin kuluu pitkästi aikaa. Etenkin klo 16-17 ruuhkassa, kun normaalia päivätyötä ahertavat rynnivät koteihinsa. 

Kiirestä huolimatta joku aina  myöhästyy. Maalla näin tapahtuu harvoin. Ehkä kaikki joustavuus ei olekaan turhaa?

Maaseudun rauhaa osaa arvostaa todella, kun siitä pääsee itse nauttimaan. Tämä onni on minulle nyt siunautunut hetkeksi. Saan nauttia mökkeilijänä ja Kotiseudun Sanomien kesätoimittajana muutaman kuukauden pohjoisen Keski-Suomen kesästä.

Sampo Kokkonen