Pitkäaikainen työkaverini Juha Kivinen on tarkka mies. Viime keskiviikkoaamuna hän käveli juttusille kohtalaisen tuohtuneena kantaen maakunnan omaa lehteä Keskisuomalaista ja sanoi, että meistä on tullut lähes keskisuomalaisia.

Minäkin ymmärsin aika pian, vaikka lähestyn muiden syiden ja kohta myös ikäni puolesta riskiryhmää, että maakuntalehden pääkirjoituksen (6.5.2020) luonnehdinta uuden paikallisradion kuuluvuusalueesta on vähintäänkin omituinen.

Pääkirjoitus julistaa, että Radio Keskisuomalaisen taajuusalue on lähes koko Keski-Suomi pohjoisimpia pitäjiä lukuunottamatta.

Kuuluvuusalue ei todellisuudessa kata lähellekään koko Keski-Suomea.

Pohjoisessa kuluvuusalue ulottuu nippa nappa Konginkankaalle ja Saarijärven mahtipitäjän keskustaan. Kinnula, Pihtipudas, Viitasaari, Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi ja Kyyjärvi jäävät rajauksen ulkopuolelle. Sama koskee isoa osaa Keuruuta ja Kuhmoista.

Totta, netistä uusi maakunnan radio kuuluu, mutta netti on netti ja radio on radio.

Radio Keskisuomalaisen kuuluvuusalueen linjaus nuodattaa maakunnan reuna-alueiden  ihmisille tutuksi tullutta suuntausta.

Maakuntalehdelle on tärkeää Jyväskylä ja sen lähialue. Se on ymmärrettävää liiketoiminnan kannalta, mutta periferiassa asuvien maakuntaidentiteettiä arvotus heikentää.

Kun palveluja vedetään pois laidoilta ja uudet palvelut rajataan ulottumaan vain maakunnan elinvoimaisimpien osien asukkaille, voi osalle keskisuomalaisista syntyä tunne, että meistä ei välitetä.

Vaaleissa toimii sama ilmiö. Kerta kerralta vaalikamppailuihin käytetty aika lyhenee ja ehdokkaiden kentällä kiertäminen vähenee.

Kuntavaaleissa oma kunta on ykkönen, mutta puolueiden ja ehdokkaiden ote lipsuu jo eduskuntavaaleissa, puhumattakaan presidentin tai EU-parlamentin valinnasta. 

Yhä harvempi ehdokas rantautuu maakunnan rajakuntiin laskiessaan avustajiensa kanssa äänestysikäisten määriä ja äänestäjien sijoittumista miettiessään, missä näyttäytyminen tuottaa parhaan panos-tuotos-suhteen.

Kun Lauri Ihalainen jätti eduskunnan ja Mauri Pekkarinen hakeutui EU-parlamenttiin, seuraavista eduskuntavaaleista saattaa tulla latteista latteimmat. Paikallisten kuntapäättäjien vetovoima ei ehkä riitä houkuttelemaan makkarakojuille väkeä.

Onhan tässä toki valoisatkin puolensa. Korona tarttuu selvästi yleisemmin kasvukeskuksen asukkaaseen kuin väljän maaseudun elävään.