Minulla on ollut tänä kesänä vainoaja. Sama tyyppi on odottanut olohuoneen pöydällä iltaisin ja kurkistellut Kotiseudun Sanomien toimituksen ikkunan takaa päivisin.

Kyseessä ei ole onneksi tuntematon heppu, joten poliisille ei ole tarvinnut soittaa. Herran nimi on Lauri ”Tahko” Pihkala. Vuonna 1981 kuollut mies on eksynyt olohuoneeni pöydälle kirjan muodossa. Ikkunasta tuijottaa Tahkon patsas.

Tämän Pihtiputaalle syntyneen urheilun suurmiehen elämästä on tehty väitöskirja, joka minun pitäisi tenttiä lähiaikoina. Vaikka Tahko on elänyt mielenkiintoisen elämän, on 450 sivua paksun tiiliskiven lukeminen maistunut paikoitellen puulta.

Tenttiä on ollut kuitenkin vaikea unohtaa, koska Pihkalan patsas sijaitsee aivan Kotsarin toimiston vieressä. Väitöskirjassa Pihkalan kerrotaan olleen vanhemmilla päivillään nuorempien liikuntavaikuttajien mielestä ”ärsyttävä rakkikoira”, joka saarnasi aina samoista asioista. Eipä Pihkala näytä jättävän rauhaan meitä 2000-luvun liikunta-alan ihmisiäkään.

Pihtiputaalta ja Kinnulasta on ponnistanut aikojen saatossa maailmalle useita merkkihenkilöitä Mauri Pekkarisesta aina Pete Parkkoseen.

Varmuudella voi silti sanoa, että kukaan heistä ei ole vaikuttanut suomalaiseen yhteiskuntaan samalla tavalla kuin Tahko Pihkala. Merkittävistä teoista huolimatta vain harvat 1980-luvun jälkeen syntyneistä nuorista tietävät mitään miehen aikaansaannoksista.

Vanhemmista ikäpolvista monet osaavat yhdistää Tahkon pesäpalloon, jonka hän kehitti suomalaisten miesten sotilaskunnon ylläpitämiseksi.

Pesäpallo on silti Pihkalan saavutuksista vain vuorenhuippu. Hän on yksi suomalaisen urheilun 1900-luvun tärkeimmistä taustapiruista ja ideoinut muun muassa Suomen Urheiluopiston ja Salpausselän kisat. Tahko oli innokas hiihdon puolestapuhuja, ja hänen ajatuksestaan syntyi myös koulujen hiihtoloma.

Pari viikkoa sitten suomalaisissa iltapäivälehdissä uutisoitiin näyttävästi yhdysvaltalaisten kiinnostuksesta pesäpalloa kohtaan. Itä–Länsi-ottelussa kutsuvieraana ollut New York Yankees -baseballseuran kykyjenetsijä kehui amerikkalaiseen tyyliin lajia maasta taivaaseen.

Hänen mielestään Suomen parhaat pesäpalloilijat olisivat ominaisuuksiltaan valmiita siirtymään USA:n baseballkentille ja ansaitsemaan miljoonia.

Oli sanoissa sitten ripaustakaan totuutta tai ei, Tahko Pihkala tuskin olisi tästä innostunut. Hän oli vankkumattoman amatööriurheilun kannattaja.