Suomi olisi toisenlainen maa ilman suksia. Olisimmeko edes maa? Ilman suksia ja lähes jokaisen selkäytimeen sukupolvien aikana painunutta hiihtotaitoa olisimme ehkä osa suurta ja mahtavaa Venäjän maata, sen läntistä Karjalan tasavaltaa.

Moni pitää vanhoja muistelevia höperehtivinä romantikkoina, joiden mielipiteille voi korkeintaan tuhahtaa.

Otan riskin. Olen sitä mieltä, että suksitekniikassa voi rauhassa palata muutaman kymmenen vuotta taaksepäin, aikaan, jolloin nouseva nuoriso vertaili asiantuntevasti, ovatko sälesuksista Harjut vai Järviset paremmat.

Hiihtäminen on vääntynyt välineurheiluksi. Jotta tulisi hyväksytyksi joukkoon, pitää omistaa vähintään kahdet sukset. Toisilla hiihdetään perinteiseen tapaan vuorohiihtoa ja tasatyöntöä, toisilla luistellaan.

Luistelun ja hiihdon yhdistämisen keksinyttä urheilujohtajaa voi osoittaa sormella, kun entinen hiihtokansa etsii syytä siihen, miksi nuorison hiihtoharrastus on romahtanut.

Syynä ovat välineiden kalleus ja huollon monimutkaisuus. Jomman kumman vanhemmista pitää aina olla laittamassa sukset hiihtokuntoon, jotta lapsi pääsee ladulle. Eihän siitä pitemmän päälle mitään tule, vaan harrastuksesta menee ilo.

Puusukset olivat tulosta vuosituhantisesta tuotekehittelystä. Ominaisuuksia ja tehoa oli riittävästi, kuten arvoautoja valmistava Rolls Royce joskus ilmoitti.

Puusuksiin ei ympätty mitään liikaa. Suksien hankinta ei vienyt perheen taloutta kuralle, eikä niiden hiihtokuntoon saaminen vaatinut insinöörin koulutusta.

Sukset tervattiin kerran vuodessa. Luistoa haettiin hinkkaamalla kynttilää pohjiin.
Pitovoiteita ei tarvittu, koska sukset eivät lipsuneet nykyisten muovitekeleitten tavoin.

Toki luisto jäi uusinta tekniikkaa vaatimattomammaksi, mutta puolensa on silläkin. Puusuksilla vauhti ei pääsisi karkaamaan hallitsemattomaksi edes Ritovuorelta alas lasketellessa.

Maailman pelastamiseen ei puusuksiin siirtyminen mahtaisi riittää, mutta päästöt vähenisivät niiden ansiosta merkittävästi.

Sukset tehdään uusiutuvasta luonnonmateriaalista ja ne ovat täysin kierrätettävät. Palveluvelvoitteensa täyttäneistä suksista irroitetaan siteet ja kantalaput, jonka jälkeen sukset voi polttaa nuotiossa. Yhdellä parilla paistaa helposti muutaman makkaran.

Puusuksien puolesta puhuu myös niiden leveys. Siksi jokainen hiihtäjä voi tehdä itse oman latunsa. Bensiinin katkun ilmaan jättävän moottorikelkan ja sen vetämän latuhöylän voi myydä tarpeettomina.