Alvajärven Nikulasta 4. heinäkuuta karanneiden hiehojen metsästys nousi Pihtiputaalla sateiden rinnalle menneen kesän ja syksyn puheenaiheeksi. Viimeisenkin kateissa olleen hiehon kohtalo ratkesi viime viikolla. Tiineenä olleen hiehon tappoi karhu. Kolme hiehoista uupui ojaan. Viimeisen hiehon luut löytyivät Lehtoniemen luota noin neljän kilometrin päästä kotoa.

— Karhu oli tappanut sen jo heinäkuussa. Hirvimiehet löysivät paikalta hiehon ja vasikan luut ja karhun makuuksen ja muita jälkiä. Siinä se oli juhlinut, Jorma Pasanen sanoo. Hieho tunnistettiin korvamerkistä.

Pasaset saivat hiehojen karkaamisesta tiedon kesken loman. Jorma ja Pirjo olivat ”matkoilla” juhlimassa Jorman viisikymmenvuotispäivää. Kahden yön hotelliloma keskeytyi, kun naapurit soittivat, että hiehot painelivat vauhkoontuneina aitauksesta metsään. Pasaset ajattelivat, että homma hoituu nopeasti ja päättivät jatkaa kotonakäynnin jälkeen lomaansa. Suunnitelma ei ihan onnistunut. 

— Karanneita hiehoja etsittiin kaksi ja puoli viikkoa. Hiehoista osa tuli itsekseen kotiin, osa eri kokoisissa ryhmissä. Yksi ryhmä haettiin viidentoista kilometrin päästä. Osa löytyi Vattulan peltoaukiolta, osaa osattiin hakea hätäkeskukseen tulleiden ilmoitusten ansiosta.

— Viikon päästä karkaamisesta tuli yhden yönseutuna kotiin kuusitoista hiehoa, Jorma muistelee. Pirjo ja Jorma Pasanen ovat kiitollisia saamastaan avusta. Etsintään osallistui naapureita, kyläläisiä monelta kylältä ja metsästysseurojen väkeä. Kinnulastakin tuli apuvoimia.

— Viisitoistakin ukkoa oli välillä etsimässä. He etsivät kuin omiaan.

— Jääskeläisen Tuomon ja Variksen Einon kanssa käytiin monta kertaa kesäkuumalla etsimässä karkulaisia. — Sanoin jollekin, että on se hyvä, että on ollut kaikkien kanssa hyvissä väleissä, niin on voinut ottaa avun pää pystyssä vastaan, Jorma toteaa.

Vakuutukset korvaavat tietyin perustein lasketun summan kuolleista eläimistä ja maidon menetyksestä.

— Mutta sitä menetystä vakuutus ei korvaa, että kaikki kuolleet hiehot olivat tiineenä ja olisivat jo poikineet. Ne olisivat nyt lypsylehminä navetassa, Pasaset harmittelevat. Etsinnästä kertyneet kulut jäävät omaksi vahingoksi. Muun muassa se, että Jorma ajoi parituhatta kilometriä autolla pitkin metsäautoteita. Hiehoja etsittiin lentokoneen ja kahden riippuliitäjän avulla. Toinen riippuliitäjistä tuli Viitasaarelta, toinen Pitäjänmäeltä. Ilmailun harrastajat tarjosivat apuaan lähinnä bensa- ja kahvipalkalla.

— Ensimmäisenä sunnuntaina oma-aloitteisesti Pitäjänmäeltä lähtenyt riippuliitäjä näki Herralan Alpon pellolla kaksi hiehoa ja ne vietiin Alpon navettaan. — Samaan aikaan tehtiin karhuhavainto ihan lähellä.

— Pauli Arnberg tuli ensin omalla lentokoneellaan, mutta ei nähnyt hiehoja. Hän vuokrasi tilalle nelipaikkaisen koneen Pyhäjärveltä, että etsijöitä mahtui enemmän kyytiin. Lentokoneesta ei kuitenkaan ollut apua. Kasvusto oli niin kova, että koneesta ei nähnyt mitään, Jorma kertoo.

— Pauli sanoin hinnaksi, että kun kahvit tarjoat. Isosta koneesta maksoin Pyhäjärven lentokerholle vuokran. Karhuhavaintoja on tehty Alvajärvellä viime kesän aikanakin sen verran, että kantaa pitäisi Jorma Pasasen mielestä rajoittaa.

— Me emme uskalla enää karjaa laitumelle laittaa.