Pihtiputaalla on vietetty juhlavuotta monessakin mielessä. Seurakunta ja kunta ovat saavuttaneet 150 vuoden iän. Onnittelut ovat paikallaan kaikille puttaalaisille lisättynä toivotuksilla, että varsinkin kunta voisi jatkaa itsenäisenä kauas tulevaisuuteen. 

Kuntien uhkana näyttää olevan valtion ottama ”lääkärin” rooli, jossa valtakunnan päättäjät yrittävät karia kohti kulkevan valtiolaivan kurssin korjaukseen hakea apua kuntien yhdistämisinnosta. Auttaneeko tuo mittään, jos kansalaiset kuntien kautta yritetään saada maksumiehiksi. Mutta niinhän se kaikessa on: se, jolla on valtaa, ahdistaa alempiaan!

Uskon putaalaisten yksituumaisella ja taitavalla yhteistyöllä vievän synnyinkuntaani itsenäisenä pitkälle tulevaisuuteen! Seuraavat onnittelut esitän putaalaisille koululaisille ja opettajille. He ovat kuntapäättäjien ennakkoluulottomien päätösten ansiosta saaneet uuden nykyajan koulurakennuksen liikuntapaikkoineen. Se on mielestäni suuri asia.

Lapset ovat yhteiskunnan tärkein ”luonnonvara”. Perheiden ohella asialleen sitoutuneet opettajat ovat tämän luonnovaran ehdottomasti tärkeimmät jalostajat. Suomalaista koulujärjestelmää on hiljattain ylistetty monin tutkimuksin. Hyvä niin, mutta mielestäni tärkein on kenties unohdettu: eivät järjestelmät mitään opeta vaan ihmiset: opettajat!

On hyvä, että opettajat ovat Putaalla saaneet nykyaikaiset tilat ja välineet tehdäkseen arvokasta työtään lasten kanssa. Toivottavasti luokkakoot kyetään säilyttämään työkykyisinä.

Paikallaan on onnitella myös muurikkaita kirkkonsa 50-vuotistaipaleelta ja lisäksi kylän äitejä ja pienokaisia neuvolapalvelujen pitämisestä paikanpäällä! Edistystä paveluissa, sanoisin.

Kun on tapana katsella vanhojakin, kaivelin tietoja ajalta, jolloin Kreivi Pietari Brahe halusi hajottaa Rautalammin seurakunnan pienempiin osiin seurakuntalaisten valitettua pitkistä kirkkomatkoista. Rautalammin silloinen kirkkoherra Paulus Jempsonius (eräiden sukututkijoiden Jämsénien suvun esi-isien joukkoon ehdottama) kirjoitti Suomen käskynhaltijalle näin: ”Minä köyhä mies vanhalla iälläni (47 v.)kivulloisen vaimoni ja monen köyhän lapseni kanssa tulisin saatetuksi suurimpaan kurjuuteen. Edellisvuonnakin oli vain 20 tynnyriä rukiita.”
Kirje on päivätty 14.6.1642. Ei Pekka-kreivi tuosta heltynyt, vaan lohkaisi Rautalammista Viitasaaren seurakunnan ja putaalaiset samaan sakkiin! Semmoista!

Kouluasioista: oman opintieni aloitin 1939 Rekosrannan supistetussa kansakoulussa opettaja Vieno Idänpään-Heikkilän ohjauksessa. Koulurakennus oli maalaistalosta paranneltu koulun tarpeisiin. Luokkahuone, yhdistetty keittiö ja veistoluokka sekä keittäjä-vahtimestarin kamari.

Supistettu tarkoitti sitä, että Vieno-opettaja opetti kaikkia kahdeksaa luokkaa. Alakoulua käytiin kesällä kaksi luokkaa: 3-6 luokat talvella yhtä aikaa samassa luokassa ja 7-8 luokat maanantai-iltaisin muun koulutyön päätyttyä. Emmepä osanneet kaivata parempaa ympäristöä.

Opimme kutsumustyötään innolla tehneen opettajan johdolla kuka paremmin kuka hieman huonommin. Muistini mukaan Rekosrannan koulun oppilaat ovat selvinneet tuon ”lähtölaukauksen” jälkeen itseni tavoin enimmäkseen hyvin elämässään. Ei järjestelmä, mutta sitoutunut opetustyö tuo tuloksen.

Mutta toki ovat Putaan lapset nykyaikaisen koulunsa ansainneet!

Lauri Jämsén
Etäalavekylläine